Noora Toivo

Painimassa

Treenaus | sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

HUH HUH! Se on ehkä päälimmäisin fiilis, mikä jäi tuosta muutaman viikon takaisesta painimiskokeilusta. Olin Urheiluhulluilemassa Hyvinkäällä RNC Sport Clubilla ja ei ollut meinaan mikään tavallinen treeni, vaan pääsin harjoittelemaan amatöörien vapaaottelun maailmanmestari Aleksi Nurmisen kanssa! Harjoituksen veti Janne Tulirinta. Jos joku on kamppailulajin valmentajalle sopiva nimi, niin se on kyllä tuo!

Osa saattaa muistaa Aleksin aikaisemmistakin postauksista henkilönä, joka antoi rakkaalle kaksoselleni mustan silmän.

Luvassa oli siis painitreeni ja nyt tuli jälleen kerran itselleni ekoja kertoja, koska ainoa aikasempi kokemus painimisesta on Nellin kanssa lapsena suoritetut erinäiset välien selvittelyt, jotka enemmän tai vähemmän (aina) selvitettiin nyrkein tai painimalla. Toisaalta nyt kun ajattelen, niin hyvinkin tuttua hommaahan tuo on! Ja pieniä flashback -hetkiä tuli nytkin, koska tässäkin painitreenissä oli Nelli mukana.

Ihan ensimmäisenä: painiminen on kohtuullisen raskasta. Etenkin, jos omaa vaihteet täysillä tai ei ollenkaan. Nellin kanssa saatiin itsemme melko nopeasti aivan litimäriksi hiestä, koska luonnollisesti jos komennetaan painimaan, niin eihän siinä nyt säästellä voi! Todellisuudessa se on hyvinkin suositeltavaa, koska tuollaisen reilun 1,5 tunnin treenin aikana voi kovakuntoisemmankin kunto joutua koetukselle, jos alusta asti antaa kaikkensa. Puhumattakaan jos tekniikkakin oli enemmän tai vähemmän vajaavainen.

FIGHT! Tämä kuva on ensimmäisten joukossa, jos joskus haen missikisoihin.

Olen kyllä aina tiennyt, että painijat ovat melko kovia äijiä ja mimmejä, mutta yllätyin aika paljon huomattuani,  kuinka monipuolista treeni oli. Siis todella monipuolista. Alkuun oli paljon erilaisia hyppyjä ja lihaskuntoliikkeitä lämmittelynä ja oli siellä päälläseisontakin yhtenä liikkeenä. Ominaisuuksien lista, mitä tarvitaan tässä lajissa, on kyllä laaja: ketteryys, notkeus, happokestävyys, kestävyys, räjähtävyys, voima ja koordinaatiokyky ainakin alkajaisiksi tulee mieleen. Melko hyvä combo, kun ajattelee lajia kokonaisuudessaan. Siihen lisänä ”tappajan vaisto” niin avot. Vaisto, mitä meikäläisen täytyy vielä hioa, koska joka kerta, kun kaadoin kaverin tai raapaisin häntä vahingossa, reaktiona oli loputon ”Anteksi, anteeksi, anteeksi” litania.

Ei ihan noin hurjaksi onneksi mennyt! Lyöminen lavastettua, mutta kyllä ihan tosissaan (ainakin meikäläinen) tässä paini.

Myös tämä lavastettu… Aleksi vei meikää kun sikaa lieassa, kun oikeesti painittiin… Ja joo joo käsi on väärässä paikassa!

Pakko sanoa iso kiitos koko treeniporukalle ja RNC Sports Clubin poppoolle! Meidät otettiin Nellin kanssa ihan huippu hyvin vastaan ja oli muutenkin todella hauskaa päästä kokeilemaan ja näkemään tällaistakin lajia! Huutelijat nakkijonossa pitäkää varanne! Meikäläinen osaa nyt myös pakenemisen lisäksi hyökätä!

Todistuksena omista taidoista on Nellin kanssa otettu 3 erää. Älkää antako alun hämätä; voitto tuli luvuin 2-1.

Jos video ei näy, niin klikkaa tästä.

Niin ja Aleksi muuten on 10 parhaan joukossa hakemassa Urheilijan kesäduunia, jossa työksesi treenaat ja kirjoitat siitä someen. Kesätyöpaikan saa eniten esittelyvideoonsa tykkäyksiä kerännyt henkilö, joten auttakaapa miestä mäessä ja käykää tykkäämäässä videota täällä.

Avainsanat: ihmisiä, kilpaurheilu, liikkumisen iloa, video

Saatat myös pitää