Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeSomeilluusio
Kolumni | torstai 23. heinäkuuta 2015
Julkaisin tänään aika lailla jokaisessa sosiaalisen median kanavassani tämän kuvan:
Miksi? Elämä, ainakaan se omani, ei ole niitä valtavan ihania kahvila -treffejä, täydellisiä ruokakuvia, upeita koteja, puhtaita pintoja, maailman parhaita ihmissuhteita, hyviä naama- sekä kroppapäiviä ja oikeita asentoja ja poseerauksia. Ei vain ole. Sosiaalinen media on niin pirun helppo paikka luoda omasta elämästä, arjesta ja kropasta sellaisia illuusioita, kuin itse tahtoo.
Elämä ei ole yhtä suurta ihanuutta, eikä sen aina kuulukaan olla. Aina ei olla edustavia, hyvässä kunnossa, oikeissa asennoissa, meikkien kanssa poseeraamassa. Se on valtava harmi, että pitää luoda #nomakeup -kampanja, jotta ihmiset uskaltavat laittaa itsestään kuvia ilman meikkiä. Liian usein näissä kuvissa tehdään enemmän kuin selväksi, että kyseessä on #nomakeup #realbeauty ja kaikki muut mahdolliset merkinnät. Miksi? Miksi täytyy tehdä kampanjoita, jotta ihmiset uskaltavat olla sitä, mitä oikeasti ovat? Tarvitaanko vielä joskus kampanjoita, jotta siellä sosiaalisessa mediassa uskallettaisiin olla ihan vaan ihmisiä, joiden arki, perhe, ystävät, naamat, vartalot, kissat, koirat ja kahvit eivät aina sitä julkiseksi pistämisen rimaa ylitä? Kampanjoita, joissa yritetään saada ihmisille selväksi, että on ihan ok, jos kaikki ei aina ole täydellisen ihanaa, upeaa ja kaunista. Niiden kauniiden kuvien, kirjoitusten, vartaloiden, kasvojen, kotien ja pintojen alle kätkeytyy paljon asioita. Hyviä sekä huonoja.
Sosiaalisessa mediassa voi luoda juuri sellaisia ”todellisuuksia” kuin itse tahtoo. Joskus ne todellisuudet ovat samanalaisia senkin jälkeen, kun ne läppärit, iPadit ja puhelimet suljetaan. Toisinaan ne ovat hyvinkin kaukana siitä, mitä ne Facebook -päivitykset antavat ymmärtää.
Elämässä on mielettömiä kroppapäiviä, upeita koteja, kauniita kasvoja, täydellisyyttä hipovia puolisoja, rakkaita ystäviä sekä kaikki kateelliseksi saavia ruokahetkiä. Elämässä on myös sotkuisia vaatekaappeja, huonoja ystäviä, puolisoja, jotka eivät joka aamu tuo hotelliaamiaista sänkyyn, pömppömahoja, mitkä pakottavat avaamaan ylimmän napin ruuan jälkeen, valtavia finnejä sekä ihmisissuhteita, jotka saavat sinut repimään hiuksia päästäsi. Aina ei jaksa, joka päivä ei hymyilytä, joskus itkettää enemmänkin.
Mutta sellaista se on. Se on elämää, ihmisyyttä sekä arkea. Ei tässä maailmassa pitäisi tarvita kampanjoita kannustamaan ihmisiä olemaan sellaisia, kuin he oikeasti ovat. Tämä maailma ei saisi olla sellainen, että sinua kutsutaan rohkeaksi, jos olet se ihminen, kuka todellisuudessa olet ja kerrot asiat juuri sellaisina, kun ne silloin ei niin hyvinä hetkinä ovat.
Oikea elämä on harvoin sitä someilluusiota.
Social media: The perfect place to create illusions about your body and life.
”Sosiaalisessa mediassa voi luoda juuri sellaisia ’todellisuuksia’ kuin itse tahtoo. ”
Sitä on MENESTYS.
Haha (luin bloginne tekstin siksi naurattaa) 😀 S on itsensä ja muiden huijaamista eikä menestystä !
Mutta jos kampanjoilla voidaan kannustaa ihmisiä siihen että he voisivat uskaltaa olla sellaisia kuin ovat, sen sijaan että pitävät yllä some-illuusiota, eikö tällaisilla kampanjoilla silloin ole vain hyvä vaikutus?
Surullista tietenkin, että tuollaisille kampanjoille on tarvetta, sitä en kiellä.
On aivan ehdottoman huippua, että näitä on ja selkeästi niitä täytyykin olla. Juurikin tuo asia, että tällaisia täytyy tehdä, että ihmiset uskaltaisivat olla omia itsejään, on se surullinen tilanne, ei itse kampanjat.
Somessa voi luoda hienot kulissit jolla voidaan helposti peittää omat ongelmat elämässä.Tosi fiksu ja osuva teksti nooralta.Valitettavasti kuvaa ajan henkeä liiankin hyvin.
Jep, se on todella helppoa luoda se toinen elämä sinne sosiaaliseen mediaan ja ihmiset harvoin kyseenalaistavat mitään ja helposti siitä mitä näkee, tulee myös normi. Etenkin ihmiset, jotka paljon näkyvät sosiaalisessa (bloggaajat yms)mediassa tai saavat siitä jopa palkkaa, niin heiltä toivoisi myös sitä toista puolta, niiden ”kulissien” aika ajoittaista rikkomista.
Ymmärrän sun pointin ihan hyvin, mutta mun mielestä tässä mennään helposti metsään. Ei se some-elämän harkittuus ole välttämättä täysin huono asia. Piristäviä ja elämäniloisia postauksia on todella kiva lukea ja niistä saa puhtia itselleen, kun ei jää vatvomaan miten niidenkin kirjoittajilla varmaan on uhmaa kiljuva naapuri tai parisuhde karilla tai ainakin hiekkaa alkkareissa. Iloitaan kavereiden onnistuneiden kahvihetkien, (hetkellisesti) siistin kodin tai finnittömien päivien takia! Positiivisuus kunniaan eikä kadehdita muiden some-elämää. 🙂
Joo ymmärrän myös tuon pointin todella hyvin ja usein hienot kuvat ja mukavat päivitykset yms piristävät monien päivää ja tuovat juurikin sitä iloa sekä positiivisuutta päiviin. Itse tahdoin vain kuvalla näyttää, kuinka helppoa sitä on kuitenkin luoda aivan erilaisen kuvan, kuin mitä todellisuus on. On se sitten arki tai kroppa ja etenkin ulkonäkö asioissa se kuvien hallitseminen, muokkaaminen ja huonojen kuvien välttämällä välttämäninen voisi olla asia, mitä olisi suotavaa rikkoa useamminkin. Itse myös tykkään muutenkin julkaista sekä hyviä kuvia ja iloisia tekstejä, mutta tilanteiden mukaan myös sitä toistakin puolta; kun asiat eivät mene niin hyvin tai ei olla niin hyvässä kunnossa. Koska se on tätä omaa elämää ja tahdon itse bloggaajana näyttää, että siinä arjessa, elossa ja olossa on sekä sitä hyvää, että ei niin hyvää, eikä kumpaakaan pitäisi tarvita hävetä tai pelätä.
Olen sinun kanssa samaa mieltä. Ymmärrän myös Nooran pointin, siinä että ihmisten pitää saada olla omia itsehän. Mutta juuri siinä on Se minun pointti että myös hyvin meikattuna voi olla ihan omaittensä. Koska minä Tykkään meikkaa joka päivä huolellisesti, minä olen meilattuna omaitseni, en ole koskaan meikittä ja jos olen en tunne oloani hyväksi. Olen aina meikannut ja tulen aina meikkaamaan, en kulje missään ilman. Minusta nainen on kaunis kun Se meikkaa. Arvostan kyllä ihmisiä jotka ei meikkaa ja ovat luonnollisen kauniita, ehkä vähän kadehdinkin. Mutta kyllä nainen jolla on huono iho ja mustat silmän aluset voisivat vähän peittää niitä, ei mitään sota maalia tarttekkaan laittaa ja en nyt viittaa itseeni koska minulla on hyvä iho, en peitä mitään mutta haluan meikata ja olla näin naisellinen. Olen muutenkin aina huoliteltu. Myös minulla on kaunis siisti koti mutta on minulla myös sekasia kaapin sisältöjä mutta kuka niitä haluaa kuvata ja esitellä. Jos joku laittaa kuvia omasta siististä kodistaan ehkä silloin Se on siisti ja hän pitää siitä ja laittaa niitä omaksi iloksi someen. Eikä myöskään kukaan halua esitellä läski makkaroitakaan, koska ei niitä myöskään kukaan halua katella. Kyllä minulla niitä löytyy mutta kyllä Tykkään ottaa itsestäni vaatteet päällä ja huoliteltuna kuvan ja laittaa onnistuneen kuvan someen. No Tää räpätys riitti tältä osin.
Se on aivan täydellisen ok. Etenkin jos/kun koet, että olet sinut itsesi takia ja teet sen juurikin itsesi, etkä muiden vuoksi.
Itse tahdon, etenkin kun aika paljon sosiaalisessa mediassa toimin, tuoda tätä muuta puolta ja näyttää myös sitä realismia, eikä vain sitä kiilloteltua kuvaa. Se on minun juttuni. Eikä se vie pois myöskään sitä, että pidän myös laittautumisesta ja niistä hienoista ja näteistä kiiltokuvista sekä ajoittaisesta täydellisyydestä. Mutta siinä mennään vähän mönkään, jos se paine tulee ulkoupuolelta ja siitä, että mitä muut ajattelee jne jne jos laitankin sitä huonompaa tuonne nettiin. Sillä ei saisi tai pitäisi olla väliä. Mutta jos on sinut itsensä kanssa ja tekee asioita itselleen, eikä siinä tehdessä muita loukkaa/satuta, niin antaa palaa. Jokainen tyylillään. Itse tahdoin näyttää tätä puolta ja muistuttaa, kuinka helppoa sitä kuvaa on muokata, minkä muille sosiaalisessa mediassa antaa.
Hei, harvoin näitä blogeja luen, juuri koska elämästä kerrotaan pinnallisesti… Haluan vain sanoa, että loistava teksti ! Hienoa !
Kiitos! Hyvä kuulla, että teksti osui 🙂
Oletko huippu-urheilija vai fitnessbloggari?
Ihan yleisurheilija ja yrittäjä, kuka pitää blogia omasta elämästään. Eli siis en ole kumpaankin ehdotukseesi (:
Hieno ja ajankohtainen kirjoitus.
Naiset meikkaa nykyään lenkkipolulle ja metsän eräretkelle koska siellä otetaan kuvia someen ja pitää näyttää mahdollsimman ehostetulta.
Nainen on parhaimmillaan meikkaamattomana ja naturell.
Joo joskus noissa voi lähteä vähän hanskasta ihmisiltä. Toisaalta kaikki saavat tehdä tyylillään etenkin jos se ei ketään haittaa, mutta jos se paine tulee ulkopuolelta että täytyy jotain tehdä tai joltain näyttää niin mennään aika paljon ojaan.
tosi hyvä teksti. sehän se pinnalinen puoli sosiaalisessa mediassa onkin. voidaan antaa hieno kuva itsestä ulkopuolisille vaikka todellisuus olisi ihan muuta.
pönkitetään huonoa itsetuntoa hakemalla kuville tykkäyksiä ja julkaistaan parisuhteesta jatkuvia päivityksiä kun on epävarmuutta parisuhteessa.
Kyllä, se on harmi että ei uskalleta olla sellaisia kun ollaan ati kertoa asioista rehellisesti. Tietenkin kyllä ymmärrän, että kaikki eivät tahdo kertoa/julkaista kaikista asioistaan ja totta kai niistä hyvistä asioista kerrotaan ennemmin, kuin huonoista, mutta sellainen oikeasti kulissien rakentaminen menee överiksi. Voihan sitä olla sitten olla julkaisematta/kertomatta kokonaan. Olisi hienoa, jos ihmiset uskaltaisivat olla sellaisia kuin ovat.
huippu teksti, hyvä että joku uskaltaa sanoa tällaisia asioita somessa ääneen!
Kiitos!
Siihen hyvään kuntoon ja normaalipainoon kai pitäisi pyrkiä ikävuosista tai muista rajoitteista huolimatta. Jaksaa, jaksaa, jos pitää selvitä työpäivästä. Monessa paikassa on työntekijöitä vähennetty ja …Kaunis ja siisti koti, hyvin kasvatetut lapset ym. on kai tavoittelemisen arvoista, (jos jaksaa). Kyllähän se meikkikin piristää ja peittää virheitä, jos aikaa löytyy tärkeämmästä. Kivoja asioita voi tavoitella ja vihamiehelleen ei kai halua paljastaa heikkouksiaan:)
Ehdottomasti, terveys, liikunta yms ovat ehdottomasti asioita, joihin tulisi pyrkiä ja niihin tulisi myös panostaa. Enkä ollenkaan tällä tekstillä ole meikkaamista tai ehostamista vastaan ja ehdottomasti kivoja asioita kannattaa sekä pitää tavoitella.
Tekstin ajatus oli näyttää, kuinka helppoa on muokata sitä kuvaa, minkä ihmiset saavat ja toisaalta myös rohkaista ihmisiä olemaan omia itsejään sekä ulkonäöllisesti, että muutenkin. Itse paljon sosiaalisessa mediassa vaikuttavana tahdon tuoda molempia puolia, hyviä sekä ei niin hyviä hetkiä tänne esille, koska jo ennen blogin aloittamista päätin, että mitään kulisseja tänne ei aleta tekemään, vaan asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, hyvässä ja pahassa.
Kaverin FB:ssa jakamana syystä tai toisesta päätin klikata tätä ja joo, kuin koko jutun ja allekirjoitan. #peukku sille ja #tsemppiä urheiluun
Kiitos peukusta ja tsempeistä! Hyvä, että linkin takana oli jotain, minkä jaksoi lukea loppuun asti.
No voi hyvää päivää. Kautta aikain on kerrottu tarinoita. Nykyään on helpompi saada omia tarinoita esille. Kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä jos ei ymmärrä että esim. Facebook, Instagram ovat loistavia tarinankerrontavälineitä. Ja muuten aivan loistavia sellaisia, johon saa tekstin lisäksi myös kuvia. Tämä ei välttämättä ole huono asia, joitain ihmisiä se voi voimauttaa. Sääli heitä jotka eivät ymmärrä että ihmiset kertovat ja näyttävät sen minkä haluavat omassa tarinassaan kertoa. Ei kai nyt kukaan (aikuisehko) ihminen ajattele että kaikki tarinat ovat tosia vaan myös fiktiivisyys on olennainen osa tarinankerrontaa. Mutta minä pidän somesta, se on narratiivisuutta ja voi todella myös voimauttaa ihmisiä jotka voivat somen avulla vahvistaa sitä tarinaa jota haluaisivat elää.
En missään tapauksessa tarkoita, että some olisi huono asia, ei ei ei. Ihmiset saavat paljon inspiraatiota, motivaatiota sekä positiivisia asioita sosiaalisen median kautta. Mutta täällä sosiaalisessa mediassa on huomattava määrä myös niitä ei aikuisehkoja ihmisiä, jotka eivät aina välttämättä tajua, kuinka helppoa sitä onkaan niitä hyvinkin todelliselta näyttäviä totuuksia tehdä, jotka eivät aina ole lähelläkään niitä oikeita totuuksia. Tuossa kuvassa sitä yritin tuoda esiin, että joskus on hyvä muistuttaa, kuinka helppo sitä kuvaa onkaan muokata, kirjaimellisesti.
Itsekin pidän sosiaalisesta mediasta, onhan se osa työtäkin tällä hetkellä, mutta pidän myös siitä, kun tuodaan rehellisesti ja kaunistelematta asioita esille. Itse koen, että useammin ne rehelliset ja kaunistelemattomat tarinat sekä ihmiset kolahtavat.
Löysin myös linkkisi tähän tekstiin Facebookin kautta. Kiitos paljon tekstistä ja kuvasta! Painin itse täydellisyyden tavoittelun kanssa ja se hallitsee koko elämääni ja aiheuttaa suurta ahdistusta. Isona tekijänä tähän on juuri somen kuvat ja kirjoitukset, joissa esitellään täydellistä elämää ja vartaloa. Yritän päästä tähän samaan muottiin, mutta täydellisyyshän on mahdotonta. Itselläni nämä upeat ehkä epätodellisen hienot päivitykset ja kuvat eivät anna voimaa tai piristä päivääni, kuten monet ovat maininneet. Ne nimenomaan lannistavat minua. Miksi olen itse näin huono kun muut onnistuvat? Miksi minun elämäni ei ole yhtä hienoa? Alan pikkuhiljaa tajuamaan, että en tule koskaan olemaan onnellinen vaikka yrittäisin olla kuinka täydellinen tahansa. Tulen olemaan onnellinen kun nautin tästä elämästä myös niinä hetkinä kun koti on sekaisin ja hiukset harjaamatta. Haluan hyväksyä itseni, olla se ihana epätäydellinen ihminen ja oma itseni, mutta se on vaikeaa tässä ajassa. Et tiedäkään kuinka suuri merkitys tällä postauksella oli minulle matkassani kohti onnellisuutta olemalla oma itseni! Myös muillakin on pömppömaha istuessa, myös noin hyvässä kunnossa olevalla urheilijalla. Ihanaa! 😀
Kiitos kommentista! Jep tuo täydellisyyden tavoittelu on itsellekin tuttua puuhaa ollut, mutta pikku hiljaa siitäkin päässyt onneksi irti. Se on juuri kuin sanoit: ei sitä täydellisyyttä koskaan tavoita, koska aina on se ”vielä parempi” versio tai vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi ihan rehdisti lopettamaan itsensä kiusaamisen (ainakin siinä määrin kun pystyy) että ei seuraa niitä täydellisiä ihmisiä/blogeja/insta tilejä yms ja keskittymään vain siihen omaan juttuun ja tekemiseen, etenkin jos se itseään kiusaa. Meikäläinen ainakin yhdessä kohtaa lopetti kaikkien ”pose pose, kattokaa kroppaa ja täydellistä tätä ja tätä” tilien seuraamisen ihan sen takia, että niistä tuli siihen aikaan huono fiilis: ei se ”Hyvä ja motivoitunut, mäkin pyrin tohon” -ajattelu. Nykyään päässyt siihen pisteeseen, että noi eivät juuri haittaa, mutta ei myöskään jaksa kauheen monia juttuja somessa seurata, koska tykkään blogeista ja ihmisistä, jotka tuovat vähän sisällöllisesti enemmän, kuin vain jee jee pose juttuja.
Tsemppiä tuohon omaan prokkikseesi, kyllä se itsensä hyväksyntä sieltä alkaa tulemaan, sen eteen täytyy vaan tehdä joskus vähän hommia ja itsetutkiskelua 🙂 Ja voi kyllä! Meikäläisellä on sitä kunnon pömppömahaa aika ajoin ihan myös seistessä, että ei sen puoleen!
Hei! Miten olet saanut tiputettua rasvoja noin paljon? Millainen ruokavaliosi oli ja onko mitään vinkkejä? Lähinnä mietin, että miten jaksoit reenata kovaa, vaikka olit dieetillä? Kehityitkö normaalisti reeneissä?
Moikka! En nyt ihan täysin ymmärrä, että mihin vertaat? Jos tarkoitat kuvia, niin ne on otettu 3 minuutin erolla. En siis dieettaile tai mitään sellaista. Ihan normi safkaa ja yleisurheilu treeniä, niin niillä on nyt menty jo pidemmän aikaa 🙂