Noora Toivo

Onnellisuuden ABC

Hyvinvointi | maanantai 8. helmikuuta 2016

Minulla on yksi kaveri. Olen tälle kaverilleni hieman kateellinen. En siksi, että hänellä olisi rahaa, tavaroita tai asioita, mitä itselläni ei ole. En ole kateellinen siksi, että hänen elämänsä olisi sellaista, mitä itse tahtoisin. Tällä henkilöllä on tavallinen työpaikka, missä tehdään raskasta ruumiillista työtä rakennustyömailla vähintään viitenä päivänä viikossa. Hänen arkensa on kohtuullisen rutinoitua; kuntosalia, sarjakuvien lukemista, Xboxilla pelaamista, siipiä, kavereiden näkemistä ja tyttöystävänsä kanssa oleskelua. Normaaleja juttuja. Hänen elämä ei ole glamouria. Viikot eivät ole suurten seikkailujen täyteisiä. Missiona ei ole valloittaa maailmaa. Matkoillakin motto kuuluu: Kunhan aurinko on kuumaa ja kalja on kylmää, niin kaikki on hyvin.

Kaikessa ironiassaan tuo lausahdus kiteyttää sen, miksi olen hänelle kateellinen. En auringon takia tai kaljan. Olen kateellinen tälle henkilölle, hänen elämänasenteensa takia. Kateellinen siksi, että hän on onnellinen, oli tilanne mikä tahansa. Hän on onnellinen juuri siinä hetkessä, missä on. Niiden asioiden keskellä, mitkä ovat ympärillä. Niiden ihmisten kanssa, jotka hänen arjessaan ovat. Ei maailmanvalloitus missioita. Ei glamouria. Ei mainetta ja mammonaa. Ihan tavallista arkea ja eloa. Kaiken rehellisyyden nimissä tämä henkilö saattaa omalla tavallaan olla yksi onnellisimpia ihmisiä, keitä tunnen.

Luin muutama viikko takaperin aivan loistavan artikkelin. Jos joku ruudun takana ei saa tästä tekstistä koppia, niin kannattaa kurkata tuo artikkeli. Se selittää paljon.

Jos et kuitenkaan jaksa tuota artikkelia lukea, niin yritän tiivistää sen tässä:

Y-sukupolvelle on kerrottu, että voimme olla mitä tahansa. Olemme oman elämämme tähtiä. Olemme erityisiä ja pystymme lähes mihin tahansa jo nuorina. Elämä on ihmeellinen mielettömien asioiden ja tapahtumien täyteinen paikka, jossa me elämme upeaa roolia ja omaa unelmaamme päivittäin. Tosin todellisuudessa asia ei juuri koskaan ole näin ja se saa meidän sukupolvemme tietyllä tavalla surulliseksi. Asiaa vaikeuttaa se, että kaikilla muilla elämä menee näennäisesti todella hyvin, koska ihmiset yleisesti puhuvat, postaavat ja julkaisevat tekstejä, kuvia sekä kertomuksia vain silloin, kun kaikki menee todella hyvin. Kun asiat ovat huonosti, ollaan hiljaa. Tämä luo illuusion, että kaikilla menee mielettömän hyvin. Aina. Muut elävät omaa spesiaalia unelmaansa, vaikka todellisuus voi olla toinen. Tämä kaikki aiheuttaa sen, että kuilu omien odotuksiemme ja todellisuuden välillä on melko suuri. Mitä suurempi kuilu, sitä surullisempi on. Yleisesti ottaen Y-sukupolvella tämä kuilu on kohtalaisen suuri.

Toki tekstissä puhuttiin enemmänkin työurista, mutta päätin korvata sanan työura sanalla elämä, koska se sopi ainakin omalla kohdallani paremmin. Joka tapauksessa olin erittäin vaikuttunut kirjoituksesta. Tuntui, kun joku olisi vihdoinkin saanut selitettyä minulle asiaa, jota en tuohon päivään asti ole täysin ymmärtänyt.

Maailma voi olla välillä rankka paikka henkilöille, jotka tavoittelevat ”suuria”. Unelmoivat ja yrittävät toteuttaa näitä unelmiaan. Ihmisille, jotka tahtovat saada muutosta aikaiseksi, tahtovat jättää jotakin jälkeensä. Heille, jotka haluavat koko ajan kehittyä, saavuttaa lisää, tavoitella enemmän, mennä niiden mahdottomuuksien perään. Niille, jotka eivät pidä ”normaalista”.  Meille, joille jokaisen arkipäivän tulisi tavalla tai toisella edustaa sitä, että elämme ”täysiä”. Jokaisen arkipäivän tulisi edustaa ”Elän unelmaani” -missiota.

Oma ”Elän unelmaani” -missio on sujunut todella vaihtelevasti. Suoraan sanottuna, jo jonkin aikaa ollaan oltu melko kaukana tästä missiosta. Tästä ollaan oltu kaukana, kun urheilu on mennyt huonosti ja siitä on oltu silloinkin melko kaukana, kun urheilu on mennyt hyvin. Syy tähän? Koska mikään ei riitä. Koskaan. Ja naula tähän arkkuun lyödään, kun unohdetaan yksi ehkä elämän tärkein asia: kiitollisuus.

Kaikesta ja kaikista tulee jossakin kohtaa itsestäänselvyyksiä. Kaikesta. Saavutukset, joiden eteen teit vuosikausia töitä, menettävät hohtonsa. SM-mitalit joista pienenä haaveilit suurina voittoina, eivät tunnu enää miltään. Työpaikka, josta unelmoit, on arkipäiväistynyt. Ne joskus suuriltakin tuntuneet asiat ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Toisarvoisiksi. Puhumattakaan niistä arjen tavallisista asioita. Terveys, työpaikka, perhe, parisuhde, harrastukset, koti, lämmin ruoka pöydässä. Ei näistä edes muista olla kiitollinen.

Terveyttä arvostaa vasta silloin, kun se on mennyt. Muistan sen tunteen, miltä ensimmäiset juoksuaskeleet tuntuivat, kun olin ollut pitkään loukkaantuneena. Kiitollisuus ja onni täyttivät oman mielen. Muutaman viikon sisään nämä molemmat tunteet unohtuivat. Piti saada enemmän, täytyi kehittyä ja olla parempi. Terveydestä oli tullut jälleen itsestäänselvyys. Kiitollisuus oli kaikonnut.

Oma koti, joka kaikessa raihnaisuudessaankin oli lähes kaikkea, mitä halusin. Se loputon hymy ja onni, mikä valtasi minut, kun saimme kannettua ensimmäiset muuttolaatikot eteisen lattialle. Oma asunto, joka edusti itsenäisyyttä, kasvua ja uutta oman elämän alkua on nykyään paikka, joka suurimman osan ajasta tuo stressiä siivouksesta ja muistuttaa siitä, että pitäisi sisustaa uudestaan, että oikeasti viihtyisi.

Kiitollisuus. Kiitollisuutta tulisi tuntea kaikkia niitä itsestäänselviä ja tavallisia arjen asioita kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että on katto pään päällä. Kiitollisuutta niistä tärkeistä ihmisistä, jotka elämässäsi juuri tällä hetkellä ovat. Kiitollinen tulisi olla siitä, että ylipäänsä voi elää ja unelmoida. Kiitollinen tulisi olla juuri tästä hetkestä ja näistä asioita, mitä minulla on. Kiitollisuus ei ole este omalle kehitykselle ja niiden suuruuksien tavoittelulle. Miten voisin koskaan olla kiitollinen mistään, mitä saavutan, jos en osaa olla edes kiitollinen siitä, mitä minulla juuri nyt on?

Koska ihan suoraan sanottuna en voi olla ihailematta asennetta: Kunhan aurinko on kuumaa ja kalja on kylmää, niin kaikki on hyvin. Siihen minäkin tahdon pyrkiä.

Avainsanat: henkinen hyvinvointi, pohdintaa

Saatat myös pitää