Noora Toivo

Taudista tautiin

Arki | torstai 3. toukokuuta 2018

Portugaliin ja sen lämpöön on saavuttu jo toistamiseen kuluneen kevään aikana. Ai että kyllä leireillä on ihanaa! Toki tästä ihanuudesta en ole päässyt nyt nauttimaan, koska olen tällä hetkellä kuudetta päivää sairaana. Voin sanoa, että v*****käyrä alkaa olemaan yhtä korkealla, kuin teekkarin humalatila vappuna. Aika maksimeissa mennään.

Vapun fiilistelyä. Sara teki porukalle munkkeja ja simaa. Oli hyvää!

Tosiaan tämä on nyt toinen leirimme Portugalissa tänä vuonna. Olimme maaliskuussa kuukauden ja nyt tämä leiri kestää kolme viikkoa. Ei näistä leireistä kumpikaan nyt ihan TÄYDELLISEN putkeen ole mennyt. Viime leiri meni muuten loistavasti, mutta kolme päivää ennen paluumatkaa sain todella pahan angiinan ja kuumetta oli sitten useamman päivän 38-39 välillä. Suomessa mentiin lääkäriin ja sieltä tuli antibiootit. Noh sain itseni kuntoon ja kerkesin Suomessa viikon treenaamaan ennen tänne lähtöä. Täällä kerkesin vetämään kaksi päivää treeniä ja sitten iski tämä uusi kolera (influenssa).

On ollut melko raju tauti, koska olen ihan aikuisten oikeasti aika heikossa hapessa ollut. Kuume nousi parhaimmillaan sinne 38.5 paikkeille, pää oli aivan täynnä räkää, keuhkot tulessa ja lihaskivut niin kovat, että harkitsin vakavasti kynnen alle neulan työntämistä vain sen takia, että huomio lihaskivusta siirtyisi johonkin muuhun. Nyt tosin ONNEKSI tämä olo alkaa olemaan jo voiton puolella ja huomenna meikäläinen menee ihan kentälle asti varovasti verkkailemaan.

Toinen kuumeeton päivä, niin vähän sentään jo hymyilyttää.

Mutta kyllä tämä ottaa päähän. Siis todella paljon. Täällä on paljon urhelijoita, jotka painavat duunia ja itse makaat hotellihuoneessa ja pohdit, että auttaisikohan parvekkeelta hyppääminen v**tutukseen ja mietit, että kauanko maksa kestää sitä lääkemäärää, minkä vedät päivässä tuonne vatsalaukun pohjille. Tämä koko 2018 tuntuu enemmän tai vähemmän menneen vihkoon. Nyt kun akilles alkaa olemaan kunnossa, niin terveys reistailee. Harmittaa. Kisakausi vain lähestyy ja itse tietää, että ei ole läheskään sillä tasolla, millä voisi olla. Toki yritän keskittyä positiiviseen ja olen unohtanut jo kaikki kesän tavoitteet yms. Nyt painetaan niin paljon hommia kun vain voi (siis sitten kun on terve ja voi painaa sitä duunia) ja toivotaan, että se tuo tulosta. Sen millaista tulosta se tuo, niin näkee kesällä. Positiivisena puolena on, että kerkesimme tekemään aika kovan vetotreenin ennen tätä tautia ja se meni erittäin onnistuneesti. Toki matka oli 150m mutta ainakin siinä juoksu kulki oikein iloisesti, niin uskon, että 100m ja 200m ennätykset paukkuvat, jos vain tulee hyviä kisoja. Juoksukunto on ollut aivan mysteeri, kun en ole paljoa juoksua akilleksen takia päässyt tekemään.

Mutta tätä se urheilu välillä on. Kamalasti tekisi mieli lähteä vain täysiä treenaamaan, mutta sillä ei mitään muuta kuin hallaa saada aikaiseksi. Kunto on jo rakennettu kesää varten ja tässä kohtaa sitä ei enää juuri voi nostaa. Nyt vain täytyy pitää pää viileänä ja pysyä positiivisena. Eipä se itku auta, kun köntsät ovat niin sanotusti jo housuissa. Huomenna aletaan taas varovasti tekemään duunia ja toivotaan, että loppuleiri menee hymyssä suin ja saadaan sitä jalkaa iskeytymään tartania vasten kohtalaisen kovalla teholla!

Onneksi on kämppis kuka piristää 😀 ! Kuva viime leiriltä.

Hyvää JA TERVETTÄ kevättä kaikille!

Avainsanat: kilpaurheilu, leirillä, sairastelu

Saatat myös pitää