Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeFollow ja sitten unfollow
Kolumni | sunnuntai 23. syyskuuta 2018
Follow ja unfollow ralli. Tänään aiheena on sosiaalisessa mediassa ainakin itseäni todella paljon ärsyttävä trendi. Kyseessä on se, kun ihminen tai tili alkaa seuraamaan sinua ja lopettaa seuraamisen heti, kun alat seuraamaan tätä toista tiliä. Ja kyllä tiedostan, että nyt mennään niissä ”First world problems” tyylisten aiheiden äärellä, mutta koska olen ”saikulla” ja on aivan liikaa aikaa miettiä ja kirjoittaa, niin annetaan palaa.
Jos et ole kanavissa kuten Twitter tai Instagram, niin tuskin juuta tai jaata osaat sanoa aiheesta, mutta muut jotka näitä kanavia käyttävät ovat varmasti tähän ilmiöön törmänneet. Kasvatetaan oman tilin seuraajia tyylillä, missä seurataan ja sitten lopetetaan seuraus, kun seuraaja on saatu. Ainakin omasta mielestäni tuollainen käytös on todella noloa ja antaa melkoisen huonon mainoksen ko ihmisestä tai yrityksestä. ”Hei mutta mitäpä väliä, kunhan vain saadaan paljon seuraajia kanaville ja sitten voidaankin pudotella niitä seurattavia pois. Alkaa meinaan tili ja imago näyttää hyvältä, kun seuraajia on. Samapa se ovatko seuraajat oikeasti kiinnostuneita tilistä tai aktiivisia. Pikku hiljaa alkaa yhteistyökumppaneitakin tippua. Elämä hymyilee ja kaikki on kivaa.” Tämä toiminta vie melkoisen hyvin mauan yksityishenkilöistä, ketkä tätä tekevät, koska surullista kyllä tätä tekee myös muutama täydellisen uuno yritys (kyllä jos yrityksesi tekee tätä olette ääliöitä. Markinoinnin sekä sosiaalisen median alalla töitä tekevänä ja sitä opiskelleena suosittelen lämpimästi lopettamaan toimintamallin, koska se vie uskottavuuden yrityksestä ja sen sosiaalisen median toiminnasta tasolle hiekkalaatikolla allensa pissannut pikku lapsi.)
Osa tekee tätä manuaalisesti, mutta yleensä kyseessä ovat botit, jotka homman hoitavat. Tili x on ostanut botin (robotin) käyttöönsä, mikä sitten tykkäilee, kommentoi ja seurailee ihmisiä, jotka käyttävät esimerkiksi tiettyjä hashtägejä. Näin saadaan oikea kohderyhmä tilille haettua ja herätettyä ko ryhmän kiinnostus reagoinnilla. Kun näitä tillejä löytyy, niin botit myös alkavat seuraamaan oikeaan kohderyhmään kuuluvia tilejä. Sitten kun alat seuraamaan takaisin, botti pudottaa sinut seurattavista. Tai sitten manuaalisesti hoidettuna ihminen seuraa satoja, jopa tuhansia tilejä ja pikku hiljaa pudottelee näitä seurattavia pois. Näin saadaan seuraajia tilille nopeasti, ilman aidon orgaanisen kasvattamisen vaivaa ja oikeasti hyvää sisältöä. Usein joukossa on muutama ostettukin seuraaja/tykkäys/kommentoija. Huumoria tilanteeseen tarjoaa usein se, että bottien kommentit ovat ennalta sovittuja. Botit eivät luonnollisesti tiedä, millaiseen kuvaan kommentoivat, niin kommentit saattavat olla melko koomisia, kun huomioi kuvan tai kuvatekstin. Yhdessä vaiheessa etenkin saksalaiset melko kovan tason yleisurheilijat olivat kovia bottien käyttäjiä ja näin kasvattivat vauhdilla tilejään. Tosin sanotaanko, että ei se välttämättä ole mikään mahtava mainos, kun sieltä tulee olympiatason urheilija kommentoimaan kuvaa missä kerrot kauden olevan ohi tai loukkaantumisesta ja kommentti on botin tekemä ”I’m so happy for you”. Hupsista keikkaa. Ja onhan ihan Suomessakin muutama julkkis ”jäänyt kiinni” seuraajien ostamisesta. Molemmat tapaukset ainakin omasta mielestäni ovat ihan kohtalaisen noloja.
Mistä päästään aasin sillalla toiseen ongelmaan, mikä tulee yritysten näkökulmsta. Luin viime vuonna jutun lehdestä, että eräs markkinointitoimisto oli testimielessä perustanut feikkitilin Instagramiin ja ostanut sille seuraajia, tykkäyksiä ja kommentteja. Melko pian tili näyttikin siltä, että kyseessä on suosittu tili, kun nopeasti sitä vilkaisi. Tietyistä asioista voi huomata, että seuraajat ovat ostettuja. Se on aina huono merkki, jos seuraajia on todella paljon ja tykkääjiä ja kommentteja ei juurikaan ole. Esimerkiksi jos tilillä on 10 000 seuraajaa ja tykkäyksiä 50 per kuva, niin kyseessä on useimmiten ostetut/feikki seuraajat. Mutta takaisin tuohon tarinaan. Tuo markkinointitoimisto oli alkanut ensimmäisen viikon aikana saamaan yrityksiltä yhteistyöpyyntöjä ja lopulta se sai viikossa useamman sadan euron edestä tarjouksia yhteistyöstä. Siis rahaa olisi saatu tilillä, mikä ei edes ollut aito ja jonka seuraajat ovat botteja eli eivät oikeita ihmisiä. Kaikki tämä saavutettiin muutamassa päivässä. Hurjaa.
Taustalla ja motivaattorina monilla jyllää tämä nykyisen aikakauden ”Instagram famous” ilmiö eli ihmiset haluavat mahdollisimman paljon seuraajia, jotta voidaan elää Instagramilla. Unohtamatta tietenkin, että osalle on vain äärettömän tärkeää luoda jokin imago someen. Pitää näyttää hyvältä ulkopuolelle ja tykkäykset ja seuraavat tuppaavat olemaan monelle yhtä kuin hyväksyminen ihmisenä. Tosin orgaaninen aitojen seuraajien saaminen on huomattavasti vaikeammin tehty kuin miltä se kuulostaa. Luonnollinen tilin kasvattaminen tapahtuu hyvällä sisällöllä ja vaivan näkemisellä (ellet ole jo julkisuuden henkilö tai paljon mediassa esillä oleva, jolloin seuraajia saa huomattavasti helpommin). Osa kuitenkin turvautuu ostettuihin seuraajiin, botteihin ja/tai tuohon follow ja unfollow tekniikkaan tämä tavoite mielessä. Unohtamatta tietenkään sitä ”Perse edellä” metodia, mistä joskus kirjoitinkin, mikä myös sosiaalisessa mediassa näkyy.
On tämä meno aika jännää nykyään. Jotenkin ihan hullua tämä sosiaalinen media ja ihmiset meno ja toimintatavat siellä. Maine ja mammona motivoivat ihmisiä toimimaan keinoilla millä hyvänsä, että seuraajia saadaan. Vai onko se kaikilla edes tavoite? Onko sosiaalisten median tilien seuraajien kasvattaminen vain pakonomainen tarve tänä päivänä? Ja jos on niin miksi? Oletko tässä nykyisessä yhteiskunnassa menestyneempi (ainakin näennäisesti), jos sinulla on kymmeniätuhansia seuraajia tileilläsi ja tuhansia tykkäyksiä kuvissa? Onko seratut some-tilit vain uusi tapa tuoda esille, että on ns ”suosittu”?
Alla muuten allekirjoittaneen suosituin eli tykätyin kuva Instagramissa.
Itse voin rehellisesti sanoa, että oma sosiaalinen media on sekä työväline niin urheilussa kuin sen ulkopuolisellakin uralla. Teen sosiaalista mediaa tavoitteellisesti ja tietyllä tavalla ”ammattimaisesti”. Siellä liikkuu rahaa. Tosin sisällön pitää aina olla itseni näköistä. Pintaliito highlife ei ole oma juttuni. Mutta ennen kaikkea itselleni sosiaalinen media on myös keino vaikuttaa, naurattaa, inspiroida, olla luova ja tuoda erilaisia aiheita esille; tuoda keskustelua niihin vähemmän auringon valoa tuotaviin aiheisiin. Asioihin kuten ulkonäköpaineet urheilussa tai uupuminen. Mutta taas mennään vähän sivuraiteille otsikosta, joten meikä siirtyy tämän osittain rönsyilevän postaukseni loppuajatuksiin.
En oikein tiedä millaiseksi tämä sosiaalinen media tai siellä valloilla olevat mallit ja toimintatavat lopulta muotoutuvat. Voihan se olla, että ne eivät koskaan täysin asetu vaan muuttuvat jatkuvasti, ainakin osittain. Muutenkin on mielenkiintoista nähdä mihin kaikki on menossa, kun nykyään koodin pätkillä ja muutamilla kympeillä pystyy tienaamaan yhteistyöeuroja pahaa aavistamattomilta yrityksiltä. Puhumattakaan siitä, mihin päädytään, kun jo nykyään esimerkiksi nuorten seurassa on ”noloa” jos sinulla ei ole kuvissa tarpeeksi tykkäyksiä tai tilillä seuraajia. Ajat ovat meinaan muuttuneet siitä, kun soiteltiin lankapuhelimilla ja itselle kuuluvat asiat jaettiin ihan vaan niille ystäville oman kaveriporukan sisällä.
Mutta oli miten oli, niin se on varmaa, että tuo seuraaminen ja heti seuraamisen lopettaminen seuraajamäärien lisääminen mielessä on ääliömäistäja typerää. Aamen.
Avainsanat: pohdintaa, sosiaalinen media
Vanhempi
Akillesjänteen puhdistusleikkaus →Saatat myös pitää
Lapsia? Ei kiitos!
to 11.7.2019
Tämä vastaus kuului omasta (ja nykyään monen muunkin) suusta, kun… Lue koko kirjoitusIkäkriisi vai vaan ikä?
ke 3.7.2019
Muistan hyvin, kun ne alkoivat. Oli 18-vuotissyntymäpäiväni aamu,… Lue koko kirjoitusKun asiat menevät…
ke 19.12.2018
Nelisen viikkoa takaperin meikäläinen vietti useamman illan kotona… Lue koko kirjoitus
Siis mä vihaan tätä toimintaa niin paljon! 😀 Varsinki ku pari kertaa huomannu, että sama henkilö alkaa taas uudestaan seuraamaan. Ja nimenomaa tämä tapa on noloa, oli sitten botit tai manuaalista:D
Joo siis se vasta kaiken huippu onkin jos se on se yks ja sama tili joka seurailee miljoona kertaa :’D oon meinannut pariin kertaan mennä kirjottaan parin tyypin kuvan alle että voisitko jo päättää että seuraatko vai et.
Hyvä kirjoitus, kiitos. Minulle kävi oman hiljaisemman instatilini (nyt aktiivisempi) kanssa niin, että tilini hakkeroitiin ja puolestani alettiin seuraamaan useita tilejä, enimmäkseen nuorten lifestyle-tilejä. Näitä uusia ”seuramisia” ilmestyi useampi viikossa, kunnes vihdoin vaihdoin salasanani. Tämä oli minulle kyllä hyvä oppitunti siitä, että instassakaan kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
Instatilini on myös saanut seuraajia mm. isoista nettikaupoista, nämä olen estänyt eli ihan selvää bottitoimintaa. Ei ole oikein uskottavaa, että heitä kiinnostaisi kierrätys ja ekologisuus. Mutta kyllä, ärsyttävää tämä on.
Nyt tuntuu, että aika monien ihmisten tilejä on hakkeroitu ja itseasiassa omallakin tilillä tuntuu välillä, että mikähän tili tämä ja tämäkin on kun tulee outoja kuvia omaan fiidiin mistä voi olla aika varma, ettei itse ole alkanut seuraamaan ko profiilia. Ja juu botteja on edelleen todella paljon vaikka viime vuonna instaa puhdistettiinkin. Tosin osa yritystileistäkin on vain melko erikoisia ja harrastavat tuota follow ja unfollow meininkiä. Ainakin yhteen plastiikkakirurgiaan kannustavaan tiliin on mennyt hermot jo monta kertaa.
Onkohan tämä palstasi enimmäkseen sen verran nuoremman väen seuraama, että voin huvikseni laittaa tähän muutamia muinaisella 1900-luvulla kasvaneen hataria muistikuvia ja vähän vertailla nykypäiviin.
Olen siis saanut lapsena ja pitkälle aikuiseksikin elää ilman nettiä ja edelleen saan elää ilman ”varsinaisia” rekisteröitymistä vaativia somettelufoorumeja, kun taas lastemme ja vaikkapa kadulla katsellessa näköjään monien aikuistenkin vapaa-aika on aika tehokkaasti somen tai ainakin netin vallassa.
No jonkun vallassahan aika on joka tapauksessa, ei siinä mitään, ja omassakin lapsuudessani telkkari jonkin osan ajasta vei, ettei ns. vapaa-aikani täyttynyt vain käpyjenpotkinnan ja kuurupiilon tapaisista asioista. Tietokoneiden yms. sisällöt ovat myös niin monipuolisia, että olen kyllä viimeistään tällä vuosituhannella oppinut jo pelkästään sukututkimusharrastelun parissa (muusta puhumatta) ottamaan takaisin kaiken niska-hartia-selkä-istumalihastenpuudutuksen ja hammastennarskutuksen mitä olen lapsena menettänyt, vaikka varsinaisesta sometouhusta ja korvajohtojen kanssa kompuroinnista olen onnistunut pysymään erossa.
Niin, tämänkertainen aiheesi on minulle lähinnä hepreaa, osaan ehkä sanoa vain ihmetteleväni, miten ihmisillä voi olla aikaa seurata tai pitää satoja, joillakin jopa tuhansia kavereita. Mitä tällainen ”seuraaminen” yleensä on? Yhteyksiä kerran päivässä, viikossa, kuussa vai vuodessa? Jokaisen kanssa? Itselläni on säilynyt yksi ainoa kaverisuhde lapsuudesta asti – mikä tarkoittaa, että olemme tavanneet viimeksi puolentusinaa vuotta sitten ja muutama viikko sitten meilailleet toisillemme synttärionnittelut. Siinä ne viimeisten 40 vuoden yhteydenotot sitten ovatkin, tai taisi joku tapaaminen oli joskus 80-luvullakin. Eiköhän tämäkin ole seuraamista, kun ei kuitenkaan olla yhteyksiä katkaistukaan?
Kai tämäkin pläjäys on hyvä tai ainakin syytä viimeiseen sanaan lopettaa, jos nyt oli mitään syytä aloittaakaan: huoh!
Joo kyllä se vain niin on, että sukupolvien väliset erot alkavat olemaan melkoiset 😀 Terkuin jotain sieltä väliltä kun muistaa myös aikaa ilman internettiä ja lankapuhelimet.
Monelle tuo seuraajien kerääminen (etenkin tällä tavalla) ei ole tarkoitettukaan siihen että oikeasti kommunikoisi näille ihmisille. Tavoite on saada mahdollisimman paljon huomiota ja sitä kautta seuraajia mikä sitten näyttää hyvältä. Tuosta sitten osa alkaa rakentamaan yhteistöitä ja sitten ne onkin muutettu rahaksi. Toki tällä tavalla kootut seuraajat eivät ole kauhean laadukkaita yhteistyötä ajatellen. Eli siis kyse ei ole ns ”kavereiden” keräämisestä tai saannista.
Ja en kyllä osaa sanoa, en ehkä onnittelujen laittamista kerran vuodessa seuraamiseksi kuvailisi ainakaan tässä yhteydessä, vaan enemmänkin ehkä yhteydenpidoksi? Mutta hyvä tosin että yhteyttä pidetään vaikka sitten se kerran vuodessa.
Hyvä teksti, tosin minulla ei ole instagram eikä twitter, joten en tiedä tästä kovinkaan paljon. Facebook löytyy.
Tämä juttu ei ole ihan sama kuin mistä kirjoitit, mutta ajattelin tässä mainita että svenska yle teki viime vuonna ohjelman nimeltä Bluffresan, eli ’valereissu’. Se löytyy edelleenkin areenalta, myös suomeksi tekstattuna. Eli 2-3 henkilöä lukitaan huoneeseen Suomessa, ja heidän pitää uskotella omille seurajille että he ovat oikeasti ulkomailla siinä hetkellä. Tämä jos jotain herättää tunteita somesta. Mikä on totta ja mikä ei, kuinka helposti voi huijata toisia ihmisiä somen kautta. Tässä on myös yksi joukkue osti itselle tykkäyksiä ja muuta parantaakseen omia asetelmia kilpailussa. Nyt en tiedä näkyykö linkki alta, mutta jos ei niin sen löytää hakemalla yle areenalta.
https://arenan.yle.fi/1-3929410
Oli pakko heti mennä katsomaan tuo ! On se kyllä rajua. Vastaava oli jenkeissä muistaakseni kun tyttö feikkasi kahden viikon rantaloman vaikka todellisuudessa oli kotonaan. Toki hän muokkasi kuvia ihan ohjelmilla. Eikö hän olisi edes jäänyt kiinni ellei hänen kotiinsa olisi tyyliin joku sukulainen pöllähtänyt ilmoittamatta 😀 mutta kyllä se niin on että tänä aikana pitää olla uskomattoman skeptinen kun nettisivun valeuutisineen tekee muutamassa tunnissa, apilla voi muokata itselleen valkoisemmat hampaat, rypyttömän ihon ja uuden kropan ja uusimpana kuvista pystyy muokkaamaan videoita kenestä vaan joista on lähes mahdoton kertoa onko video aito vai ei. Hurjaksi on asiat menossa.
Mä oon kyllä niin old school, kun en ole kuullutkaan tällaisesta. 😀 Eikä ole tullut ikinä edes mieleen alkaa seurata ketään vain sen takia, että se alkaisi mahdollisesti vastavuoroisesti seurata mua. Mutta siis sitä en ehkä ihan tajua, että onko se sitten jotenkin tapa, että aletaan seurata kaikkia, jotka alkaa seurata itseä? Kun kyllä mullekin tulee uusia seuraajia, niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitäkin, tasaisin väliajoin, mut en mä koskaan ala seurata niitä takaisin. Tai tosi harvoin, jos on joku oikeasti mielenkiintoiselta vaikuttava sivu.
No siis tavallaan täähän on ”uusi” ilmiö eli vasta noin vuoden aikana yleistynyt tai tullut isompaan tietoisuuteen. Ja siis sama mulla, että en seuraa vaan sen takia, että toinen seuraa. Pakko sillä toisella on olla jotain annetavaa: oli se sitten hienot kuvat, hyvät mielipiteet, vinkit tms. Ja kaikilla on vähän omat käyttäytymissäännöt somessa. Itse koen, että kommentteihin yms pitää yrittää vastata (jos siis kommentit edes jossain määrin järkeviä) mutta en tuo seuraamatta jättäminen ole mitenkään epäkorrektia. Tosin tässkin ikäpolvilla erot, koska kuten sanoin, niin ilmeisesti junnuilla seuraamis/tykkäämis/kommentointi säännöt ovatkin sitten erit 😀