Noora Toivo

Päiväretkeilijän unelma; Siikaneva

Arki | keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Onko hullua olla mielettömän onnellinen akilleksen nopeasta paranemisesta myös sen takia, että kerkeän tänä syksynä vielä vaeltamaan? Koska kyllä se vain näi o! Aivan mahtavaa, että jalka on parantunut leikkauksesta ihan noin niinkuin urheilua ajatellen, mutta lisää iloa tuo se, että on päässyt nauttimaan näistä mielettömän upeista keleistä ja ruskasta ihan siellä luonnon ytimessä. Viime viikonloppuna pääsi samoilemaan (jälleen kerran) niin hienoissa maisemissa Ruovedellä Siikanevalla ettei mitään rajaa!

Kyllä, oli todella lähellä etten kaatunut suohon, mutta pakko oli silti kokeilla käsilläseisontaa.

Olen aina rakastanut luonnossa menemistä ja retkeilyä, mutta tänä syksynä se on ollut huomattavasti ”tavoitteellisempaa”. Ja siis tavoitteellisella tarkoitan ihan niinkin yksinkertaista asiaa, että oikeasti etsin paikkoja, missä voisi käydä valetamassa ja nauttimassa upeista maisemista. Helvetinjärvi onkin tullut käytyä ja itseasissa tämä Siikaneva olikin ennestään tuttu, koska kävin siellä vaeltamassa pari kuukautta sitten. Vielä ajatuksena olisi käydä Seitseminen tsekkaamassa ja jos aivan mieletön tuuri käy, niin Koli, mutta veikkaan, että se jää ensi vuoteen.

Tällä vaelluksella tuli samalla testattua kestääkö jalka pidemmän kävelyn. Reitti oli todella helppo ja pituutta oli 10km, joten tämä oli melko täydellinen kokeilu tässä vaiheessa. Kansallispuisto koostuu enimmäkseen pitkospuureiteistä joiden varrella on ”metsäsaaria” siellä sun täällä. Aivan mielettömän hieno vaelluspaikka ja todella erilainen mihin olen tottunut.

Pidettiin Terhin kanssa puolessa välissä matkaa taukopaikalla hengähdyshetki ja kyllä siinä väistämättä alkoi nöyrtyä maisemien edessä. Nohevana plikkana Terhi oli ottanut riippumaton mukaan. Siinä teetä meidän omassa take away ”penkissä” siemaillessa hymy oli korvissa. On meillä vaan aivan uskomattoman hieno luonto täällä Suomessa! Mitä enemmän on nähnyt muita maita, sitä enemmän arvostaa puhtautta ja kaikkea mitä pitää melko itsestäänselvyytenä kotimaassa.  Maanantaina kun tuo ilmastoraportti tuli ulos, niin teki mieli itkeä verta tämän tilanteen takia. Kelataan muutama vuosikymmen eteenpäin, niin meno alkaa olla aika erilaista täällä, jos hommia ei saada haltuun. Siinä kohtaa asiat kuten puhdas ilma, vesi ja monipuolinen luonto ovat sen verran isoja harvinaisuuksia, että ei naurata enää ketään.

Oma sisäinen hippi on vaihtanut ihan uudelle vaihteelle ja sitä huomaa tahtotilan tehdä muutoksia omassa elämässä ja arjessa. Ihan oikeasti haluaa hakea ja tehdä ekologisia valintoja ja pienentää omaa jalanjälkeä täällä maailmassa. Lihansyönti on jo aika minimiin mennyt, mistä pari vuotta sitten postailin, mutta on tässä vielä paljon petrattavaa. Tosin ajattelin tästä ihan oman postauksen tehdä, joten ei siitä sen enempää, mutta pakko tässä upeaa ja puhdasta luontoa hehkuttaessa tuoda tuokin asia esille.

Oikeastaan varmaan näihin maisemiin ja fiiliksiin on hyvä lopettaa. Suosittelen todella lämpimästi käymään täällä valetamassa, jos siihen mahdollisuus on. Ruskaa on vielä hetken ja maisemat olivat melko ”nöyrät” viime viikonloppuna. Hyvä ilmaa on ilmeisesti vielä tämä viikko, joten ei kuin reppu selkään ja nokka kohti Siikanevaa!

Avainsanat: liikkumisen iloa, pitkin Suomea, Suomen kansallispuistot, vaellus

Saatat myös pitää