Noora Toivo

Kun asiat menevät perspektiiviin

Arki | keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Nelisen viikkoa takaperin meikäläinen vietti useamman illan kotona huutoitkien. Ja ei, nyt ei puhuta mistään elokuvassa tapahtuvasta kauniista niiskutuksesta, vaan rehdistä räkäpallot poksahtelevat sieraimista vollottamisesta. Pari viikkoa sitten vietin yhden illan kotona suihkun alla sikiöasennossa nyyhkyttäen ja aina aika ajoin verta k*sten virtsaputkentulehduksessa. Viime viikonloppu meni melkein samoissa merkeissä. Toki veren pissaaminen oli muuttunut vessan pöntön halailuksi ja oksenteluksi ruokamyrkytyksen johdosta.

Sanotaanko, että ei tässä nyt IHAN PUTKEEN ole hommat menneet.

Tähän postauksen alkuun on vielä muistuteltava, että siis oikeasti meikän perusilme on tämä

Mutta palataan vielä tuohon sängyllä räkäpallot nenässä poksahdellen huutoitkemiseen. Siihen oli erinomaisen hyvä syy. Toki sellainen, mistä en täällä halua puhua, koska se ei ole minun asiani puhua. Enkä itseasiassa voi tilanteeseen millään tapaa vaikuttaakaan. Sen verran sanon, että vollotuksen aiheuttajana oli elämän oikeasti isot asiat. Siis sellaiset asiat, mitkä pistävät kaiken perspektiiviin.

Nykyään on niin helvetin helppoa olla tyytymätön. Kaikkeen. Yhyy miksi mun somessa ei ole enemmän seuraajia ja tykkäyksiä? Miksi ulkona on niin pimeää ja kylmää? Blaa mun treenit eivät menneet hyvin ja nyt masentaa. Miksi minä en tee maailmaa mullistavia suuria asioita elämässäni? Mitä jos urheilussa ei tulekaan ensi vuonna ennätyksiä? Mitä jos kuolen yksin sadan kissani kanssa, kun en koskaan löydä ketään ihqua miestä rinnalleni?  Elänkö nyt varmasti ihanaa ja upeaa elämää? Ja blaa blaa blaa.

Ok sanotaanko, että nuo ovat niiltä synkiltä hetkiltä ajatuksia (uskokaa tai älkää, meikäläinen on ihan todella perus positiivinen ja hyväntuulinen tyyppi). Vaikka tosin tämä tunteella elävä luonne on aika ajoin saattanut aiheuttaa tilanteita, missä katselen kotona pieruverkkareissa Bridget Jonesia, viisi tyhjää suklaapakkausta vieressäni, akillesjänne jäissä ja silmät turpeina kyynelistä. Samalla luonnollisesti pohdin ja kiroan, miksi en syntynyt mieheksi, koska heillä tuntuu olevan jonkin verran vähemmän tämän tyylisiä iltoja. Tai yleensäkin ihmisillä ketkä menevät järki ja logiikka edellä.

Naama, kun kaikki on huonosti.

Kovin helposti unohtuu, että jo Suomeen syntyessä, on voittanut tietynlaisessa lotossa. Minun ei tarvitse pelätä hengiltä kivitetyksi tulemista, kun juoksen shortseissa nilkat paljaana ulkona. Ei tarvitse pohtia, riittääkö puhdasta vettä tällä viikolla vai kuolenko janoon. Ei tarvitse pelätä, että joudun pystyttämään katuojaan majan mitä kutsun kodiksi, jos jään työttömäksi. Tähän päälle jos löytyy koti, töitä, rakastava perhe, harrastuksia, terveys ja ystäviä, niin elämä on oikeastaan jo aika mahtavaa. Mutta se unohtuu niin kovin helposti.

Näin ainakin itselleni on käynyt. Monen monta kertaa ja etenkin nyt syksyllä ja talven aikana. Elämässä oikeasti tärkeät asiat unohtuvat liian helposti. 

Urheilu on sydämeni asia ja rakastan tehdä sitä. Raha on mahtava ja kiva juttu, mikä mahdollistaa asioita. Sosiaalisen median seuraajat ovat jees, koska (ainakin suuri osa omistani) ovat mahtavia ja he mahdollistavat somesta tulojen saamisen. Kivat vaatteet ovat kivoja. Ennätykset treeneissä vielä kivempia. Eteneminen elämässä on tärkeää. Kaikki nämä ovat hienoja asioita, joista on järisyttävän helppoa alkaa stressaamaan ja ahdistumaan. Etenkin, kun asiat eivät mene tavoitteiden tai suunnitelmien mukaan. Stressaus on inhimillistä. Mutta mites sitten isossa kuvassa? Siinä kohtaa, kun sinulle ilmoitetaan, että sinulla on parantumaton sairaus? Tai jos perheenjäsenesi kuolee? Näissä hetkissä aika monet ”ongelmat” menevät perspektiiviin. Koska loppupeleissä aika monilla nykypäivän ongelmilla ei ihan oikeasti ole kärpäsen p*skankaan verran väliä. Siinä vaiheessa jos sinulle ilmoitetaan, että ystävälläsi on kuusi kuukautta elinaikaa, niin ei paljoa enää kiinnosta, tuleeko ensi viikolla treeneissä ennätyksiä. Tai töissä ylennyksiä.

Tavoitteet ja eteenpäin pyrkiminen ovat hyviä juttuja. Kannatan niitä. Näitä jahdatessa helposti vain unohtaa sen ison kuvan. Liian helposti asiat ovat jossain määrin ”huonosti”. Vaikka todellisuudessa huonosti ei ole mikään.

Kun sinulla on katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, terveys, ystäviä, perhe ja heillä kaikilla asiat hyvin, niin silloin elämässä ovat asiat oikeastaan todella hyvin. Se on asia, mikä kannattaa yrittää pitää mielessä joka päivä.

Avainsanat: pohdintaa

Saatat myös pitää