Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeMiehiä ja pelkotiloja
Arki | torstai 24. tammikuuta 2019
Ääääh miehet. Et voi elää heidän kanssa, etkä ilman heitä. Tai noh varmaan voisi, mutta vaikeaa se näyttää molemmin päin olevan. Ainakin ruudun tällä puolella istuvalle. Prkl. Mistähän tämänkin avautumisen aloittaisi. Varmaan siitä, että mitään ei tässä sinkkuelämän aikana ole opittu. Tai vaikka olisi opittu, niin käytäntöön asti oppien vieminen on yhtä helppoa, kuin vuosimallia -95 olevan Toyota Corollan käynnistäminen 45 asteen pakkasella. Jos takataskussa ei olisi kahta kohtalaisen korkeatasoista todistusta paristakin opinahjosta, niin voisin kuvitella olevani ihan omaa luokkaansa oleva idiootti. Välillä arjen toiminta tukee huomattavasti enemmän ajatusta, missä omien korvien välissä liikkuu enimmäkseen ilma.
Eikös se sanonta mene: Hymyile, jos et ymmärrä! Jos olisi audiota tarjolla, niin humina vain kuuluisi.
Tuossa loppusyksystä jälleen julistin: Nyt annetaan homman olla! Siis treffailun ja miesten suhteen. Rakennetaan zen-tila, mihin ei yhtäkään kaksilahkeista oteta. Keskitytään maailman valloitukseen ja urheiluradalla rokkailuun. Jokainen kosija ajetaan haulikolla ja napalmilla oven takaa mouruamasta tai vähintäänkin heitä kohdellaan samalla lämmöllä, mitä Pohjois-Koreasta karkuun yrittänyttä kansalaista kohdellaan rajalla kiinnijäämisen yhteydessä. Meni sitä napalmia ja haulikon kuteja muutama, mutta kiitettävän mukavasti arki pyöri oman navan ja tavoitteiden ympärillä. Kaikesta stressistä ja draamasta sai syyttää vain ja ainoastaan itseään. Ja koska kumpaakaan edellä mainituista ei suuria määriä marraskuun jälkeen enää ollut, niin kaiken kaikkiaan homma oli erittäin bueno. Päivät täyttyivät kavereista, treenistä, hyvistä yöunista, ruuasta, töistä ja siihen päälle vielä vähän treenistä. Elämä oli hyvällä tavalla stressittömän kiireistä, jolloin sain paljon aikaan ja tasapaino oli luokkaa Pisan torni (hivenen kallellaan, mutta hyvin se silti pystyssä pysyy).
Luonnollisesti jossain vaiheessa oma kahdella aivosolulla varustettu sivupersoonani päätti, että olisi aika vähän jotain äktiöniä saada. Sama ajatus heräili, mikä aikoinaan teki ensimmäisen sinkku vuoteni ”Ollaan ilman suhteita” lupauksesta hankalaa. (Sinkkuelämän psykoosista voi lukea lisää täällä). Jälleen kerran takaraivossa alkoi kuulua lausahduksia, mitkä menivät näin: ”No jos nyt meet vähän jotain näkemään. Ihan hyvä idea se on, jotain uutta ja jännää. Anna vaan palaa. Tää arki rullaa niin hyvin, niin kyllä tää homma sujuu, vaikka vähän treffailisikin. Kamalan tylsäks muuten hommat menee.” Tässä vaiheessa olisi pitänyt osoittaa sillä ladatulla haulikolla omaa naamaa. Älyllisenä yksilönä otin luonnollisesti toisenlaisen lähestymisen: kuuntelin tätä kahdella aivosolulla varustettua idioottia.
Tämä kuvastaa sivupersoonaa kuka huutaa: ” Mutta eikö nyt edes JOTAIN voitais vähän tehdä?! Pliiiis.”
Kuuntelu oli uskomattoman typerää, sillä treffailu sekoittaa päätä kahdella eri tavalla:
Tapa nro 1. Löydät vahingossa jostain (= ihan tahallaan Tinderiä käyttämällä) jonkun tyypin, kuka vaikuttaa henkilöltä ketä voisi mahdollisesti nähdä. Tietyn ajan kuluttua päätätte tavata. Ikävä kyllä hän osoittautuu ihmiseksi, kenen kanssa ei toisia treffejä tule. Luonnollisesti petyt. Petyt siitäkin huolimatta, että vakuutit itsellesi, että ei tässä nyt MINKÄÄNLAISIA odotuksia ollut. Kunhan menin avoimin mielin ja huolettomasti vihellellen morottamaan. Sitten kun kahvikupin äärellä ei se unelmien prinssi istunutkaan, niin pettymys riipaisee. Oikein huonona iltana tämä pettymys saattaa jalostua ”Kuolen yksin” masennukseksi, mikä johtaa lopulla sinne suihkun lattialle pefletin kera. Lopputulos: zen-tila pilalla.
Tapa nro 2. Alku menee aikalailla samalla kaavalla kuin ylempänäkin, mutta sen kahvikupin äärellä istuukin tyyppi, kenessä jonkin tasoinen prinssipotentiaali on. Mahdollisuus oikeaan kiinnostukseen tai jopa ihastumiseen räjähtävät käsiin. Tämä taas tarkoittaa, että riski sikiöasennossa suihkun alla sydänsurun itkemiseen lisääntyy nopeammin, kuin bakteerit helteellä aurinkoon jätetyssä majoneesisalaatissa. Unohtamatta, että tätä vääjäämättömästi lähenevää suihkunlattiaa ennen joudut pahimmillaan kärsimään useita viikkoja ajatuksista kuten: ”Mitähän se musta haluaa? Onkohan se oikeesti hyvä tyyppi? Mitä jos se on vaan joku pelimies? No mitä jos tästäkään ei tuu mitään? Millasetkohan sen fiilikset on? Noh samapa kai se, eiköhän tääkin homma puihin mene.” Lopputulos: zen-tila aivan saatanan pilalla.
Toisin sanoen tapahtuu mitä tahansa, tämän sivupersoonan kuunteleminen oli ja on edelleen huono idea.
Aitoa kuvaa meikäläisestä ottamassa vastaan kaikkia niitä huonoja ideoita, mitä päähän tulee.
Olen muutenkin erittäin pettynyt itseeni, koska aikuisten oikeasti tein eräälle ystävälleni suuren julistuksen, kuinka meikäläinen on ihan sinut asian kanssa, että olen se siisti ikisinkku. Kierrän maailmaa, painan mielettömästi duunia omien unelmien eteen, teen siistejä juttuja ja korkeintaan harrastan lomaromansseja Pablojen tai Pierrien kanssa sen hetkisessä surffauskohteessa. Siinä hiljalleen voin hyvillä mielin kyynistyä parisuhteiden suhteen ja muuttaa väkisin läheisimmän ystäväpariskuntani ulkovarastoon asumaan Luciferin ja Pörrön kanssa (tulevaisuuden kissojeni nimet Pörrö on rodultaan Sfinx ja Lucifer persialainen.)
Ikäväkseni tuo ääni takaraivossa ei kunnioita lainkaan näitä suunnitelmiani, vaan pistää kapuloita rattaisiin ja heittelee tyhmiä ideoita. Ideoita, mitkä kuitenkin päättyvät siihen, että huomaan yön pimenevinä tunteina Googlaavani ”Kuinka opetella sosiopaatiksi?” koska suihkun lattiaa kohti tässä varmasti ollaan menossa. Taas.
Avainsanat: sinkkuelämää
Vanhempi
8 vinkillä kohti parempaa arkea →Saatat myös pitää
Kaiken a ja o on ajoitus
ti 12.3.2019
Ja se on muuten pyhä tosi. Uskallan jopa väittää, että jos jokin… Lue koko kirjoitusStalkkaajia ja…
su 21.10.2018
Stalkkaajat ja ennakkoluulot! Stalkkauksesta on näin alkuun… Lue koko kirjoitusKaksi vuotta sinkkuna
su 16.9.2018
Kuulkaas blogi näyttää, että tuosta Vuosi sinkkuna postauksesta on… Lue koko kirjoitus
Määmiäs taas joudun elämään itseni kanssa lakkaamatta, vaikka ehkä nukkuessani voisin kuvitella toisinkin. Loppupäätelmäni voisi tiivistää jokseenkin samaksi kuin avauksesi: Ääääh!
Oletkohan yrittänyt vaikkapa koota luettelemistasi päivientäytteistä palapeliä ja päätynyt siihen, että juuri ”mies” on niin tärkeä puuttuva pala, että sen jälkeen palapeli olisi valmis? Hohhoh – no onneksi tähän on vain yksi väärä vastaus!
Oma avautumiseni saa jäädä ainakin tässä vaiheessa tähän provokaatioasteelle, mahdollisesti yritän jatkaa sulkeutuneemman pätkän meilinä?
Hauskoja muuten nuo, jos eivät ehkä ihan unohtumattomat niin ainakin loputtomat, vertauksesi – pystyt käsittelemään näinkin kiemuraista ahdistuksenaihetta noin huvittavasti. Eli saat kuitenkin itsesi kootuksi sieltä lattianpinnasta kumman kevyesti. No, onhan urheilumaailmassa tällaista tapahtunut muistaakseni joskus ennenkin, w. 1974:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/30/lasse-viren-ja-10-000-mn-draama-munchenissa
https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/201709012200366607
Ääääh! Määmiäs taas joudun elämään itseni kanssa lakkaamatta, vaikka ehkä nukkuessani voisin kuvitella toisinkin.
Oletkohan yrittänyt vaikkapa koota luettelemistasi päivientäytteistä palapeliä ja päätynyt siihen, että juuri ”mies” on niin tärkeä puuttuva pala, että sen jälkeen palapeli olisi valmis? Hohhoh – no onneksi tähän on vain yksi väärä vastaus!
Oma avautumiseni saa jäädä ainakin tässä vaiheessa tähän provokaatioasteelle, mahdollisesti yritän jatkaa sulkeutuneemman pätkän meilinä, ellei siinä ole jotain yhteysongelmia (onkohan muilla ollut)? Epäilen silti, etten saa provosoitua edes itseäni enempään.
Hauskoja muuten taaskin nuo, jos eivät ehkä ihan unohtumattomat niin ainakin loputtomat, vertauksesi – pystyt käsittelemään näinkin kiemuraista ahdistuksenaihetta melkoisen huvittavasti. Eli saat kuitenkin itsesi kootuksi sieltä lattianpinnasta kumman kevyesti. No, onhan urheilumaailmassa jotain vastaavaa tapahtunut muistaakseni joskus ennenkin, w. 1974:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/30/lasse-viren-ja-10-000-mn-draama-munchenissa
https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/201709012200366607
Joten lopuksi ilmainen, tai oikeastaan ajanhukalta ja stressiltä säästävä vinkki: aito oma itse esiin heti kättelyssä – Tampereella yksi minimaalinen mahdollisuus kohdata kiinnostava tai ainakin kiinnostunut mies voisi olla painella pitkin maksimaalisen miesmäärän tallustelemaa Hämeenkatua otsa rypyssä ja hampaat irvessä. Ei kuitenkaan ihan teatterin edustalla, ettei sinun luulla teeskentelevän. Eikä tietenkään niin nopeasti, etteivät muut kuin Viren vähän nuorempana saisi kiinni (tai ohittaisi). Voi tosin olla parempiakin tapoja, ja ehkä jopa huonompia.
No se on hyvä että oma huumori osuu ja itse ainakin käsittelen melkein aihetta kuin aihetta huumorilla, niin ei se tässäkään poikkea. Ja kyllähän tässä kootaan tuolta suihkusta helpostikin mutta käytän myös kirjoittajan oikeutta olla luova noissakin, koska ei nyt ainakaan kuluneeseen muutamaan viikkoon suihkun lattialla ole vietetty suuria aikoja 😀 ja aitona omana itsenä tässä jatkuvasti mennäänkin koska ei meikä mitään muuta osaisi edes olla
Oho, luulin, ettei eka versio lähtenyt mihinkään, kun siitä ei tullut ”odotteluviestiä”! Se olisi kyllä joutanut hukkaan.
Korjattavaa sen sijaan jäi vielä toiseenkin, ainakin olympialaiset olivat jo pari vuotta aiemmin eli w. 1972.
Joo tässä on joku bugi mikä täytynee selvittää ja korjata 😀
Kiitos voimaannuttavista, aidoista ja hauskoista postauksista! Olen näitä jo useamman vuoden seurannut. 🙂 Merkitsevät mulle paljon, kun uranaisena itsekin samanlaisten pohdintojen kanssa painiskelen. Kumppani on varmasti monelle se puuttuva palanen, kuuluuhan se ihmisen perusluonteeseen, että puoliso/yhteisö tuo elämään turvaa.
Aivan mahtavaa, että nämä omat avautumisesta tuovat muille jotain iloa ja positiivista arkeensa (: ! Ja jep, tuntuu että monilla on arjessa samanlaisia haasteita, mutta toki niistä ei sitten aina puhuta välttämättä ääneen… Ainakaan näin blogissa tuhansille lukijoille. Ja kyllähän se on että ihminen on laumaeläin mutta ei tietenkään se kumppanin löytäminen välttämättä ole jokaiselle minkäänlainen määränpää, mutta kyllä esim allekirjoittanut on enemmän parisuhdetyyppiä. Toki tässä nyt tämä on arki ja rima tekee sen että ei tänne nyt ketä tahansa ota jalkoihin pyörimään koska pääosassa toki on tämä maailman valloitus 😀 Mutta kuten minullekin jatkuvasti sanotaan että kaikki ajallaan ja blaa blaa blaa, mutta itseasiassa päätin siirtyä takaisin napalmi ja haulikko linjalle niin saa nyt nähdä kuinka tässä käy 😀
Tuskin olen läheskään ainoa, joka ihmettelee ”ihan vain yleisellä tasolla”, mikseivät kaikki kauniitkaan naiset (no korjataan nyt, ettei jonkun tarvitse tämän takia kommentoida, ettei muunlaisia olekaan!) ole naimisissa ja/tai paratiisissa. Ovatkohan tajunneet, että elämässä on parempaakin tekemistä? Haulikostasi (ja napalmista) en osaa tulkita, kummalle puolelle tähtäintä tarkoitat siirtyneesi, mutta tällä konstilla taitaa aika selvää jälkeä tulla kummin päin tahansa.
En muista, olenko ainakaan täällä blogin puolella maininnut, että elän itseni lisäksi myös vaimon ja tietokoneen kanssa; tämä vain taustaksi todetakseni, että minun on silti vaikea ymmärtää laumasieluista turvanhakuajattelua, kun katsoo vaikkapa 10.2. postaukseesi liittyvää kuvaasi rautaa nostelemassa – kukahan sinun kanssasi saisi parempaa turvaa? Vai onko sillä niin väliä, kunhan kumpikin edes saa luulla olevansa turvassa? Kuitenkin aina välillä törmää siihen, että miehiä, naisia ja laumojakin tulee ja menee, vaikka niistä parhaimmillaan jotain epävarmaa ja ohimenevää turvaa tms. saisikin. 50 v:n takuulla?
No, kuulemma pessimismin ainoa hyvä puoli on, ettei voi koskaan pettyä.
Näillä mennään tai sitten pysytään paikallaan, joka tapauksessa hyviä ystävän- ja kaikkia muitakin päiviä.