Saako ekohippi lentää?

Kolumni | torstai 3. lokakuuta 2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin todellista. Jopa niin todellista, että pahimmassa ahdistuksessa olen soitellut yhdelle kaverilleni (kuka on potenut samaa ahdistusta) ja kysellyt apuja, miten tuota sydäntä riipovaa ja vatsaa vääntävää ahdinkoa saisi helpotettua.

 

Huoli ilmastonmuutoksesta on herättänyt aivot sulamispisteeseen asti vievän määrän kysymyksiä ja ajatuksia. Päällimmäisenä ajatuksena on ollut kaino toive siitä, että olisin fiksumpi. Siis sellaisella tasolla fiksu, että omaisin superinsinöörin aivot ja voisin keksiä jonkin innovaation ja tehdä isossa mittakaavassa asialle jotakin. Ikävä kyllä, koska aivot eivät ole luokkaa Albert Einstein, niin on täytynyt tyytyä arkisempiin muutoksiin. Ja niitä on tullut paljon.

 

Olisi hienoa, jos olisi niin fiksu, että tämän touhun saisi ilmatolle ystävällisemmäksi.

 

Tein kuukausi sitten useamman testin, missä olen laskeskellut hiilijalanjälkeäni. Testeistä riippuen olen pienentänyt omaa jalanjälkeäni noin 50%. Tosin suuri pienentäjä on, kun yksiössäni asuu tällä hetkellä kaksi ihmistä. Asumistilanne on väliaikainen, joten todellinen vähennys lienee lähempänä luokkaa 30%. Olen kuitenkin ylpeä tästä suorituksesta, koska muutoksia on toden totta tullut tehtyä. Ohessa niistä muutamia:

 

  • Lihan syöminen on minimissä (noin 2-4 kertaa kuussa)
  • Ruuan ostaminen on muutenkin mennyt järkevämmäksi, pyrin valitsemaan lähiruokaa ja kausituotteita
  • Veden käyttö on vähentynyt: suihkut ovat nopeita, tiskit tiskataan mahdollisimman vähällä vedellä ja pesukone on aina täynnä pyykkiä pestessä ja ekologisimmalla ohjelmalla (ei koskaan pikaohjelmaa, koska se on epäekologisin ohjelma)
  • Sähkö vaihtui jo aikoja sitten vihreäksi
  • Ruokahävikki on vähentynyt huomattavasti ja kaupan päälle ostan jonkin verran ruokahävikkiin menevää ruokaa (Matsmart myy todella halvalla tuotteita, mitkä ovat joko vanhentumassa tai muuten pakkauksessa on jokin virhe. Valmiita ruokia haetaan Resquesta, mikä myy halvemalla ravintolaruokaa, mikä muuten menisi hävikkiin)
  • Kierrätykseen menee kaikki
  • Kämpässä on suurin osa ajasta patterit pois päältä tai ne ovat pienellä lämmöllä
  • Olen jonkin aikaa ostanut lähinnä käytettyä tavaraa (sitä ennen jo alkanut välttelemään pikamuotia ja ostannut vastuullisemmin tuotettua) ja lainannut kavereilta vaatteita, mutta pari kuukautta sitten alkoi vuoden ostolakko vaatteille ja tavaroille (pois lukien osa urheiluvaatteista, yhteistyöt ja tietenkin jos jokin menee rikki. Lisäksi, jos muutto tulee, niin uuteen kämppään saa ostaa tarvittavia huonekaluja, mutta yritän ostaa kaiken käytettynä)
  • Matkat taittuvat pääasiassa pyörällä tai julkisilla
  • Ne matkat, mitkä mennään autolla, mennään kaasuautolla ja polttoaineena käytetään biokaasua, mikä on kaikista vaihtoehdoista ylivoimaisesti ekologisin (85% ekologisempaa kuin perus bensa-auto)
  • Lentäminen on vähentynyt (alle viikon lomamatkoja ei enää lennetä) ja lennot kompensoidaan istuttamalla puita. Tarkoitus on myös sijoittaa yrityksiin, mitkä tekevät töitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi
  • Kertakäyttöistä en arjessa osta
  • Asun pienehköissä neliöissä ja tätä pyritään jatkamaan myös kun kämppä ostetaan
  • Muovin käyttö on vähentynyt huomattavasti ja tämä ei suoranaisesti hiilijalanjälkeen liity, mutta kosmetiikka on nykyään paljolti luonnonkosmetiikkaa. Lisäksi koko elämä on yleisesti ottaen säästeliäämpää kautta linjan, tavarat käytetään okeasti loppuun ja korjataan jos menee jokin rikki

 

Alkuun osa muutoksista oli hivenen haastavia. Etenkin liikkumisen suhteen joskus tuntuu, että laiskuus iskee, mutta silti pyrin mahdollisimman paljon menemään pyörällä. Vaikka auto on käytössä. Lisäksi lihan kanssa oli ajoittain ongelmia ja on tuo ostolakkokin välillä kiristänyt hampaita, koska olen yhdestä kenkäparista unelmoinut jo pari vuotta. Mutta tottumiskysymyksiä nämä paljon ovat. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän nuo muodostuvat elämäntavoiksi, jolloin tekeminen on helpottunut selkeästi.

Onneksi pyöräilykin on paljolti pukeutumiskysymys. Btw myös pyöräilykypärä on tuolla ”saa ostaa” listalla.

 

Mutta otsikon aihe on haastava, mistä halusinkin enemmän kirjoittaa. Lentäminen.

 

Kerkesin poikakaverin kanssa ostaa ennen tätä käsiin räjähtänyttä ilmastoahdistusta lomalennot Kroatiaan. Ja olo oli erittäin ristiriitainen. Pahimmassa vaiheessa ahdistusta mietin, että haluan perua koko reissun, mutta se nyt olisi ollut himpun verran jo hullua, kun kaikki oli maksettu. Nyt tuo reilun viikon mittainen reissu on takana ja se oli aivan ihana. 

Ja viime aikoina olenkin paljon pohtinut otsikon kysymystä. Saako ekologiseen elämään pyrkivä ja parempiin valintoihin kannustava lentää? (Valitsin otsikoksi huomattavasti raflaavamman version tästä kysymyksestä.)

 

Osalla tuntuu olevan vastaus asiaan: ei saa. Jumankekka itselle tuli joku jopa aukomaan päätään, kun yhdessä Instagram storyssani näkyi pahvimukeja (ostin niitä rammalle kaverilleni hänen pyynnöstään). Ekologisuudessa tuntuu ikävä kyllä ainakin osalla olevan vahva: ”Ellet tee täydellisesti ja muuta savimajaan asumaan, niin pidä turpasi kiinni ” -asenne. Ja se on surullista, väärin ja aiheuttaa paljon ikäviä lieveilmiöitä.

 

Pohdin todella kauan, viitsinkö alkaa somessa edes puhumaan ekologisemman elämän puolesta ja kannustaa ihmisiä toimintatapojensa muuttamiseen. Asia on minulle tärkeä. Jopa niin tärkeä, että olen sanonut ihan suoraan yhteistyökumppaneille eli rahalle ei, koska yritys ei vastannut omia arvojani. Koen myös velvollisuudekseni puhua näistä asioista, koska itselläni on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa tuhansiin ihmisiin. Silti asian puolesta puhuminen epäilytti juurikin tuon ylläolevan asenteen takia.

 

Jos et tee täydellisesti, niin et saa asian puolesta rummuttaa.

Toki yksi vaihtoehto olisi tietenkin ”piilottaa” kaikki ne asiat mistä voi tulla sanomista tai mitä ei halua paljastaa (tässä tapauksessa olla hissun kissun reissusta) mutta se nyt olisi täyttä skeidaa.

 

Ja tämä asenne on massiivisen takapuolesta. Itse näitä muutoksia elämääni tehdessä olen huomannut, että ekologisempi elämä on hyvin samanlainen muutosprosessi, kuin mikä tahansa elämänmuutos. Sitä kannattaa tehdä asteittain. Itse ole valmis aika paljonkin omaa arkeani muuttamaan ja ”vaikeuttamaan” näiden arvojen takia. Mutta joku raja tähänkin tulee. Yksi raja on matkustamisessa. Olen valmis vähentämään ja kompensoimaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että matkustamisen lopettaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Ei urheilun takia (koska leirit, kun hallit ovat kiinni ja ulkona pakkasta) ja ihan myös maailman matkaamisen halun takia. Toki tälle vuodelle oli syksyyn suunnitteilla yksi ulkomaanleiri, minne en enää muun muassa ilmastoahdistuksen takia halua mennä. Suomessa voi kohtalaisen hyvin syksyllä treenata ulkona ja tarvittaessa ajatus on mennä Suomen sisäisille leireille.

 

 

 

Olisi mahtavaa jokin viisaus tähän vielä lisätä, mutta en tiedä onko sellaisia. Koko ilmastokeskustelu tuntuu ajoittain ahdistavalta ja välillä jopa siltä, että vääjäämätön tuho täällä on joka tapauksessa edessä. Tosin nuo ajatukset yritän sysätä sivuun. Asia, mihin kuitenkin jokainen voi vaikuttaa, on oma tekeminen. Ja siksi meikäläinenkin parhaansa on yrittänyt muutoksia elämään tehdä ja samalla kannustaa muita pohtimaan omaa tekemistään.

 

Tosin edelleen tuo otsikon kysymys valvotuttaa: Saako ekohippi lentää? Tai vielä parempi: Saako ekohippi tehdä ylipäänsä mitään muuta kuin asua siellä savimajassa ja odotella omaa kuolemaansa samalla tehden massiivisen paljon töitä jättääkseen mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jälkeensä?

Avainsanat: ,

Saatat myös pitää

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Tavira ja Pego do Inferno

ti 22.5.2018

Tuli tuossa Portugalin leirillä sellainen facepalm, että oksat pois.… Lue koko kirjoitus

Eat, surf, sleep

su 29.10.2017

Makaan autuaassa koomassa sängyssäni sikiöasennossa ja halaan… Lue koko kirjoitus