Viimeisiä viedään, kausi 2020

maanantai 16. joulukuuta 2019

Ilmoitusluontoista asiaa aika moneltakin kannalta. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli urheilusta. Tein päätöksen sen suhteen  jo loppusyksystä. Tai noh tämä päätös oli jo jonkin aikaa muhinut päässäni, mutta lopullinen hyväksyntä tuli syksyllä. Riippuen, kuinka kroppa kestää ja miten ensi vuosi menee, niin tämä kausi on todennäköisesti viimeiseni. Ellei ensi vuonna jalat ala ihan kunnolla takomaan sitä tartania.

 

Viime kesä oli rankka. Koko kausi treenattiin paljon ja panostettiin hulluna, mutta ei se radalla juuri näkynyt. Toki tuo akillesleikkaus ja sen tiimoilta tullut korvaava treeni oli syynä. Juoksemisessa kehittyminen vaatii juoksemista. Ainakin allekirjoittaneella. Ja sitä ei voinut määräänsä enempää tehdä, koska jalka ei vain kestänyt. Plus leikatun jalan lisäksi oireilun aloitti myös tuo ”terve” akilles. Nyt syksy ja talvi on mennyt vähän jännittäen, että kuinka toinen akilles kestää treenin. Alkuun se aika paljon oireili, mutta ainakin viimeisen muutaman viikon aikana akillekset ovat olleet oikein jees, mikä on mahtavaa, vaikka juostu ja loikittu on.

Mutta rehellisesti sanottuna syksyllä oli vähän motivaatio-ongelmia. Tai ei edes motivaatio-ongelmia, koska treeneihin jaksoin mennä, tein kaiken ja vähän enemmänkin, mutta se edelliskausien palo puuttui. Syksyllä ei vain ollut sitä intoa, paloa ja kovaa halua, mikä on kuitenkin aina ennen ollut tekemisessä mukana. Toki kyllä se vähemmälläkin lähtee, kuin jatkuvilla ongelmilla joko terveydessä tai kropassa. Haluan kuitenkin tämän kauden jatkaa, vaikka välillä autopilotilla hommat ovat menneet. Tässä on jo pari vuotta painettu niin paljon duunia, että en halua heittää sitä hukkaan, vaan oikeasti katsoa kortin loppuun. Onneksi tekeminen on ollut nousujohteista ja yhä useammin on yllä olevan videon mukainen fiilis treeneissäkin ollut. Toivoa siis on.

 

Onneksi perus iloisena ihmisenä, normaali tekemisen meininki on kuitenkin hyvä fiilis. Jos fiilistelee muuten Sidosteen tuotteita tai haluaa vaikkapa Tampere-sukat, niin kannattaa kurkata Sidosteen verkkokauppa täältä.

 

Ehkä se on tämä ikä tai jokin muu, mutta olen selkeästi alkanut kaivata myös muutosta. Tosin onhan tässä lähes 20 vuotta urheilu-uraa takana, niin ehkä se on luonnollista, että alkaa näillä vuosilla kaipaamaan myös niitä kuuluisia uusia tuulia.

 

Onnekseni uusia tuulia on  jo tullut. Sosiaalinen media ei ole enää samalla tavalla oma juttu, kuin mitä se aikaisemmin oli. Edelleen voisin somella itseni elättää ja viedä sitä eteenpäin, mutta se ei vaan tunnu samalta kuin ennen. En jaksa Instagramia päivittää samaan tahtiin, en jaksa ideoida uusia juttuja, enkä jaksa jatkuvasti jakaa elämääni ja ajatuksiani bittiavaruuteen. Toki lopettaa en missään nimessä aio, enkä sitä haluakaan. Valokuvaus on edelleen mukavaa, aika ajoin Instagramissa sekoilu hauskaa ja kirjoittaminen on edelleen hyvinkin lähellä sydäntä. Tästä huolimatta, kokonaisuudessaan haluan sosiaalisen median pienempään rooliin elämässäni. Ja vähennyksen avuksi on tullut uusi mahtava projekti, mistä muissa kanavissa jo kerroin: urheilumanagerointi.

Hymyssä suin yhteistyöhön ottelija Maria Huntingtonin kanssa.

Tosiaan loppukesästä Maria pyysi minua managerikseen ja pienen pohdinnan jälkeen sanoin, että mielelläni lähden. Maria on mahtava tyyppi, hyvä ystävä ja kaupan päälle aivan mielettömän kova urheilija kenellä on paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellä. Marian managerointi on jo nyt tuntunut omalta ja mielekkäältä tekemiseltä. Lisäksi kohtalaisen hyvin hommat ovat lähteneet. Saimme Marialle Ideaparkin pääyhteistyökumppaniksi ja parin muunkin yrityksen kanssa on sopimukset jo tehtynä. On ollut mahtava päästä auttamaan ja viemään hyvää tyyppiä urallaan eteenpäin ja siinä samalla kuitenkin päästä käyttämään omia vahvuuksia ja osaamista. Meillä on ajatuksissa tehdä vähän erilaisia kuvioita sponsorointirintamalla ja toivon mukaan ne alkavat jossain kohtaa näkyä isomminkin. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Jos kaikki sujuu hyvin, niin tässä on pieni ajatuksen poikanen, että sitä voisi tulevaisuudessa perustaa oman managerointitallin ja mahdollisesti tehdä urheilumanageroinnista ihan päivätyön. Mutta sen aika on myöhemmin, koska ainakin vuosi vielä mennään urheilu ykkösenä.

 

Ja on tässä itseasiassa kolmaskin asia alkanut nostella päätään. Kirjoittaminen. Ja ei siis tälläinen bittiavaruuteen tekstin tuottaminen, vaan ihan sellainen kahden kovan kannen väliin tapahtuva tuottaminen. Olen nimittäin saanut kolme kirjaideaa. Joista olen päättänyt lähteä toteuttamaan ainakin kahta. Ensimmäinen idea liittyy urheiluun ja sponsorointiin ja toinen idea on enemmänkin novellin tyyppinen, sarkastinen, humoristinen tosielämään liittyvä teos. Tosin aihe on sellainen, että sen toteutus tulee vasta vuosien päästä. Itselläni on kirjan kirjoittaminen ollut bucket listilla jo pitkään. Sitten kun urheilu alkaa siirtyä taka-alalle niin haluan lähteä toteuttamaan näitä haaveitani. Tosin on tässä sen verran intoa jo nyt, että olen alkanut hivenen luonnostelemaan tuota urheilusponsorointiin liittyvää teosta. Jos siellä ruudun toisella puolella on tietoa kirjojen tekemisestä, niin mielellään otan vastaan vinkkejä ja kontakteja!

 

Mutta tässäpä tämän hetken akuuteimmat asiat! Arki menee treenin ja managerihommien täyttämänä ja joulun pyhät, perheen kanssa pelaamiset ja syömiset häämöttävät jo edessä. Mainiota joulun odotusta kaikille!