Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Pähkäilyä

Arki | sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pitkän pähkäämisen jälkeen päätin tänään tätä blogia päivitellä. Huomenna on Turussa kisat ja koska nyt vielä jollain tapaa positiivisin mielin olen liikenteessä, niin ajattelin kirjoittaa nyt ennen 400m aitoja, enkä sen jälkeen. Huomisen jälkeen voipi mieli olla toinen, mutta sitten taas toisaalta voihan se olla, että ne aidat osuu kohdalleen. Huomenna se nähdään…

Tosiaan nyt kisakausi vol.2 korkattu! Juoksin Riihimäellä 200m ja sieltä käteen jäi uus enkka. Oon kyllä ihan tyytyväinen, huomioiden mikä fiilis oli ennen kisaa. Siinä saa kyllä itseensä suhteellisen paljon kasailla kun alkuverkassa jo jalkoja hapottaa, puhumattakaan niistä muista tuntemuksista. Oli sellanen olo, että ainut paikka johon ei satu/ei oo jumissa on pää, mutta siellä onkin sitten ihan omanlaisensa ongelmat.  Mutta tosiaan näistä tuntemuksista huolimatta enkka tuli eli ei voi olla kun tyytyväinen.

Sitten muihin iloisiin uutisiin. Tein pitkästä aikaa vähän kovempaa aitatreeniä ja apuvalmentajaksi tuli Stenmanin Petra. En tiedä onko noilla valmentajilla jotain henkilökohtasta kaunaa meikäläistä vastaan, mutta oli taas sellanen treeni, että tietää tehneensä. Viimesen vedon jälkeen jäin sitten mondolle keräileen itteeni ja otin piikkaritkin jo jalasta pois meinigillä: ”Luojan kiitos tää oli nyt tässä.” Kun sitten sain siinä 5 minuutin jälkeen raahauduttua sen 100m matkan maaliin, missä valmentajat seiso, tuli kommenttia: ”Minkä takia noi piikkarit ei oo jalassa? Vielä juostaan 7 aitaa ja 3 minuuttia sen jälkeen vielä 4 aitaa päälle.” Kattelin hetken aikaa epäuskosena, että onko noi nyt ihan tosissaan. Jep, ne oli aivan tosissaan. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli vähän sellanen olo, että nyt tekis mieli melkeinpä muutama kyynel pirauttaa treenissä. NOH, pakkohan siinä oli sitten itteensä kasailla ja voin sanoo, että ei ollu helppoo. Kuitenkin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti tässä sitä istuskelen ja blogia kirjottelen, eli en kuollut! Jee. Tosin jalkoihin kyllä edelleen sattuu, mutta se on asia erikseen.

Muihin tärkeisiin asioihin; rusakkojen puskaradio on nyt pienellä viiveellä alkanut ilmeisesti toimiin. En oo yhtäkään nähny pihalla yli viikkoon. Sitten kun sen yhden näin lenkillä, niin ei ollu mitään mahdollisuuksia edes lähtee jahtaan, tää lähti karkuun vaikka olin 50 metrin päässä! Tästä pääsin taas uusiin ideoihin; jos noi rusakot nyt virallisesti alkaa mua karttaan, niin siirryn maalta vesistöihin. Bongasin mökillä uimalasit ja ilmeisesti siellä on järven pohjassa rapuja. Tästä lähtikin idea; Määhän alan ravustaan käsin! Koska en käytä mertoja, niin eihän siihen edes lupia tarvitte. Kyllä tästä tulee vielä hieno kesä.

Lopettelen kuitenkin urheilulliseen nuottiin. Kaikille urheilijoille, muistakaas nämä sanat:



Toivo kuittaa.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Juhannus hermolomalla

su 23.6.2019

Jälleen kerran otsikko kertoo kaiken. Juhannus meni allekirjoittaneen… Lue koko kirjoitus

Uusi koti ja ekologinen…

su 2.6.2019

Nyt on muutto uuteen kotiin hoidettuna ja mikä parasta: muutto… Lue koko kirjoitus

Perhosia vatsanpohassa

ke 1.5.2019

Ah ihastuminen. Tuo tunne, mikä maalaa kaiken niin vaaleanpunaiseksi… Lue koko kirjoitus

Happoo ja namusetiä.

Arki | perjantai 20. heinäkuuta 2012

Terve TAAS!

Ja jälleen kerran kaikkea kivaa on kerennyt viikossa touhuaan. Nyt näin alkuun mainitsemisen arvoisia asioita ovat tietenkin Sm-viestit. Käteen kisoista jäi kapula. Ja ei, tossa ei ole kirjoitusvirhettä. 100m viestissä päästiin finaaliin ja sijoitukseksi kirjattiin 6. sija. Ihan o.k. Olishan se vähän kovempaakin voinut mennä, mutta kun ottaa huomioon, että tuo meikäläisen DNA:n omaava ankkuri (Nelli) lopetti kautensa noihin kekkereihin, Emmalla oli takareidet hajalla ja itselläni 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tehokasta treeniä alla niin ihan tyytyväinen olen.  400m viesti jäi sitten juoksematta, koska Emmalla oli takareidet sen verran kipeet, että loukkaantumisen riski olis ollut turhan iso. Parhaimmillaan oltais ehkä pronssille päästy jos siihenkään, niin ei viittiny riskeerata loppukesää sen takia. Muutetaan sitten ens vuonna raha kullaksi! Vai miten se nyt oli.

Kuten otsikosta huomaa, niin happoo on tullut otettua. Mukavaa treeniä tuli tossa pari päivää sitten tehtyä. Täytyy sanoa, että melkoinen viha-rakkaussuhde noita happoja kohtaan on tässä vuosien varrella tullut. Pyörryttää, oksettaa, ei pysy ittekseen pystyssä, suurin osa liikkumisesta tapahtuu kontaten ja joka paikkaan sattuu perkuleesti. Moni ei urheilijakin pystyy tähän fiilikseen samaistumaan, mutta useimmiten vain sunnuntaiaamuisin. Viimeksi kun tollanen olo tuli, niin oli räntää maassa eli joskus tammi-helmikuun aikoihin. Toivottavasti tää on nyt sitten jonkinlainen enne. Kun kesä alko niin treeneissä ei millään saanu happoja ja kisat meni nyt vähän miten meni, mutta sitten taas hallissa treeneissä useammankin kerran tuli kontattua Pirkkahallin lattialla ja kisat meni ihan mukavasti. Eli ota tosta nyt sitten selvää. Ens viikolla toivottavasti selviää onko tää nyt sitten se lintu vai kala.

Sitten namusetiin! Onhan se nyt vaan fakta, että kyllä itse ainakin näistä omistani tykkään. Oikein kilttinä tyttönä sain ihan kaksin kappalein kaikkee kivaa tällä viikolla. Ensin toi henkilökohtainen karkkikauppa (Sportsnutrition.fi) lähetti tälläsen paketin:


Ja sitten se toinen Nimetön namusetä anto tälläsia aarteita mukaan:


Ja tosiaan jos joku ei tiedä, niin Noname on vaatesponsorina itselläni ja siksi näitä kivoja paketteja aina silloin tällöin tulee. ( http://www.nonamesport.com )  Se on kivan kätevää kun Nonamen kauppa sijaitsee tossa Tampereen keskustassa niin siellä piipahtaessa jää aina jotain mukavaa käteen. Ja suurimman osan vaatteista sain ihan luvan kanssa viedä, kuvasta puuttuu tietty ne, jotka otin ilman lupaa. Ssh.

Keskiviikkona tuli tuolla Vuoreksessakin pyörittyä. Olin Nellin ja Emman kanssa edustamassa Akaata asuntomessuilla. Uskon että homma meni hyvin. Olen lähes 100% varma, että kukaan kohtaamistamme henkilöistä ei koskaan edes tahdo vierailla Akaassa ja noin kymmenes vanhoistakin asukkaista muuttaa pois. Jos Suomi joskus joutuu sotaan niin meiät pitää heittää ensimmäisten joukossa vihollisten keskelle. Kukaan ei ees viitti hyökätä kun huomaa millasta sakkia täällä asuu. Eli toimitaan vähän niin kuin turkulaiset on toimu jo vuosisatojen ajan.

Ja vielä loppuun; rusakkojen puskaradio ei ilmeisesti toimi kovinkaan tehokkaasti. Maanantaina bongasin taas yhden pihassa kun oltiin tulossa kotiin. Ikäväkseni joudun sanomaan: rusakot 3, Noora 0.

Toivo kuittaa.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Juhannus hermolomalla

su 23.6.2019

Jälleen kerran otsikko kertoo kaiken. Juhannus meni allekirjoittaneen… Lue koko kirjoitus

Uusi koti ja ekologinen…

su 2.6.2019

Nyt on muutto uuteen kotiin hoidettuna ja mikä parasta: muutto… Lue koko kirjoitus

Perhosia vatsanpohassa

ke 1.5.2019

Ah ihastuminen. Tuo tunne, mikä maalaa kaiken niin vaaleanpunaiseksi… Lue koko kirjoitus

Ideoita!

Arki | torstai 12. heinäkuuta 2012

Terve taas!
Alko näppäinsormi syyhyään, joten päätin sitten blogia päivitellä. Nää päivityksien määrät on tehny sellasen räjähdysmäisen kasvun, että petrimaljallinen ebolaakin jäis toiseks. Mutta asiaan.
Se on ihmeellistä, mitä kaikkia hyviä ajatuksia sitä voikaan tulla viikossa. Ensinnäkin oon keksiny ratkaisun siihen, kuinka nostetaan 400m tasoa Suomessa ja miksei koko maailmassa. Tämä Ahaa-elämys tuli mulle myöhään perjantai-iltana. Ja ei, nyt en tarkoita sitä, mitä kaikki luulee. Oltiin tulossa kotiin autolla ja parkkipaikalla huomasin rusakon mussuttamassa ruohoo. En tiä mikä naksahti päässä, mutta sellanen pakonomainen tarve tuli juosta sen perään, että olis voinu luulla, että oon 15 kesänen taas. Se on meinaan uskomatonta kuinka nopeeta voikaan ihmisen jalat tikittää kun tollasta nelijalkaista jahtaa. Voin sanoo, että sillä 100m matkalla jota juoksin sen rusakon perässä (enimmäkseen tosin ympyrää) meni rikki kaikki ennätykset niin reaktioajassa kun 20m lentävässäkin. JOTEN tästä tuli sitten mieleeni, että kisoihin pitäis saada rusakko radalle kirmaan juoksijoiden edessä. Sen lisäks, että se tois lisää viihdykettä katsojille (kuitenkin pidemmänpäälle diskaukset ratarikon takia alkaa oleen suhteellisen tylsiä) niin oon aivan varma, että kaikki Suomen ennätykset napsahtais rikki kun vettä vaan. Lisäksi oon tehny sarjan tieteellisiä tutkimuksia, jotka tukee tätä hypoteesia. Noin 30 sekuntia sen jälkeen kun se karvanen huijari juoksi naapurin pihaan pensasaidan läpi näin toisen samanlaisen. Noh, syvälle eläimelliseen puoleeni uppotuneena lähdin tietenkin hulluna juokseen senkin perään. Vaikka tällä kaverilla oli 20m etumatka ja jalat oli jo vähän ottanu itteensä siitä ekasta juoksusta, niin tää toinen spurtti oli jo aivan omaa luokkaansa. Juoksin reilut 200m sen perässä ja sain sitä oikeesti tavotettua. Tosin leikki loppu siihen kun karvapallo juoksi autotielle ja siinä kohtaa jopa munkin aivot osas vetää sen johtopäätöksen, että autotiellä rusakon jahtaaminen ei ehkä ihan fiksuin mahdollinen veto ole. Siksipä mun kesän uus  tavote on saada rusakko kiinni! Voin sanoo, että saattoivat naapurit hieman ihmetellä kun hullu juoksee pihojen poikki rusakon perässä. Mutta hauskaa oli. Suosittelen lämpimästi kokeileen. Eikä sen tarvi välttämättä olla edes rusakko, vaan melkein mikä tahansa nelijalkanen kelpaa. Mutta naapurin koiran jättäisin ehkä väliin, voi tulla mielipahaa… ja ei sillä, että kauheen paljon niitä ihmisten ilmoilla liikkuu, mutta  karhuakaan en ehkä lähtis jahtaan. Tosin siinäkin kyllä varmaan ennätyksiä menis rikki…  Ja konttavaa juoppookaan ei lasketa nelijalkaseks vaikka se konttais kuinka kovaa. Mutta siinä kaikille haaste heitetty! Siis rusakon jahtaamiseen, ei konttaamiseen. Ja vinkkinä opiskelijoille niin siitähän sais vaikka hyvän ilmasen iltapalan jos sen kiinni sais! Tosin en tiä tarvisko siihen jonkinlaisen metsästysluvan..

Mutta muihin iloisiin uutisiin; tehtiin viestitreeni eilen. Onnekseni näyttää siltä, että ainut ihminen ketä joudun kapulalla heittään kisoissa on Emma. Sekin vain sen takia, että jos neiti ei jaksa odottaa siihen asti, että tulen viivan kohdalle, niin suurehkolla todennäköisyydellä kaveri karkaa multa ennen kun pääsen edes kapulanvaihtoetäisyydelle. Joten kapula napsahtaa takaraivoon. Emma, oon aivan tosissani. Taidan lisätä treeniohjelmaan tikanheiton kapulalla. Mukavana lisänä tollaseen treeniin olis kyllä se, että sen vois tehä sisätiloissa.
Siitä saatiinkin sellasen silta seuraavaan aiheeseen, että aasi hukku. Sananen on kyllä sanottavana tästä Suomen kesästä! … tai syksystä ainakin sään perusteella. Ainakin kun ulos kattoo niin enemmän se siltä vaikuttaa. Kesähän on ylivoimasesti vuoden parasta aikaa ja henkilökohtaisesti kesän odotus alkaa itselläni jo joulukuussa. Joten henkilökohtaiset odotukset kesästä olivat suurin piirtein tätä luokkaa:

Mutta näin heinäkuun puolessa välissä todellisuus on aika kovaa iskeny:

 Sitten ihmetellään miksi Suomi pärjää talvilajeissa. Toisaalta kun viime talvee kattoo niin ei sekään nyt mitään talven juhlaa ollu. Samaan henkeen sanottava, että kyllä sitä vähemmästäkin masentuneeks tulee! Mutta on se silti ihmeellistä, että vaikka ulkona on se +15C niin silti jollain ilmeellä sisällä mittari näyttää +26C. Ei mee nallekarkit tasan. Hyvä puoli on se, että saunaton asunto alkaa melkoisen nopeeta muuttuun suhteelisen kelvolliseksi turkkilaiseksi saunaksi. Kun avaan vielä kylmägeelipurkin niin avot, on tuoksutkin kohallaan. 


Mutta lopetetaan positiiviseen nuottiin. Kauden mustikkasaldo avattu! Litran verran löyty mustikkaa sienestysreissulla Nellin kanssa. Ja siis reissun onnistumisestahan kertoo se, että yhtäkään sientä ei edes nähty. Hyvänä puolena toki se, että keksin tulevalle Toivojen sienestysklubille nimen: Supparelli.


Supparelli out.

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Juhannus hermolomalla

su 23.6.2019

Jälleen kerran otsikko kertoo kaiken. Juhannus meni allekirjoittaneen… Lue koko kirjoitus

Uusi koti ja ekologinen…

su 2.6.2019

Nyt on muutto uuteen kotiin hoidettuna ja mikä parasta: muutto… Lue koko kirjoitus

Perhosia vatsanpohassa

ke 1.5.2019

Ah ihastuminen. Tuo tunne, mikä maalaa kaiken niin vaaleanpunaiseksi… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus