Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Koulua, treeniä, ruokaa ja unta

Arki | sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Arki on iskenyt ja kovaa. Kuten otsikosta saattaakin huomata, koostuvat meikäläisen päivät nykyään koulusta, treeneistä, syömisestä ja nukkumisesta. Tosin sellainen ikävä ilmiö on nostanut päätään, että päivät ovat noin 4 tuntia liian lyhyitä. Katsoin tuossa kalenteriani ensi viikon kohdalta ja melkoisen hurjalta se taas näytti. Mutta tämä oli kyllä tiedossa, että helppoa nämä hommat eivät ole. Seuraavat 6 kuukautta mennään saksalaisella aikataulutuksella ja kurilla. Jos hätä tulee, niin otetaan oppia japanilaisista; rupean nukkumaan bussissa päiväunia.
 
Kaikkea mielenkiintoista on myös kerennyt tapahtumaan. Aloitetaan mielenkiintoisimmista. Meikäläisellä oli eilen kuvaukset! Olin Ratinassa kuvattavana Bodaus-lehteen. Ja jos kaikki tutut viitsisivät sen naurun lomassa jatkaa lukemistaan, niin voisin selittää sen, että tuo nimi ”Bodaus-lehti” on hieman hämäävä. Sain sähköpostia, jossa minulle sanottiin, että minusta tahdottaisiin tehdä juttu lehteen. Ensimmäinen reaktioni oli, että ovatkohan nämä ihmiset nähneet meikäläistä? Itse koen sopivani tuollaiseen lehteen suurin piirtein yhtä hyvin kuin hius sopii makkarakeittoon: Ikävä löydös, mutta näitäkin sattuu. Kuitenkin pian minulle selvennettiin, että nimi on hieman hämäävä. Lehti käsittelee kaikkea urheilua, treenaamista, ruokavaliota yms. ja siinä on ollut juttuja myös yleisurheilijoista. Joten vietin siis osan eilisestä päivästäni kameran edessä poukkoillen. Samalla otettiin kuvia Sportsnutritionille mahdollista mainoskäyttöä varten. Näin kuvat eilen ja vaikka itse sanonkin, niin ihan onnistuneita olivat! En näyttänyt yhtään aivoinfarktipotilaalta. Nailed it! Laitan kuvia sitten tännekin jossain vaiheessa näytille.
 
Muihin mukaviin uutisiin. Nonamelle on tullut ensi kauden urheilupuvut! Itse olin kärppänä paikalla ja mukaan jäi parikin kappaletta urheiluasuja. Toiset olivat sinivalkoiset ja toiset tällaiset: 
 
 
Tykkään!
Treenit ovat lähteneet mukavasti käyntiin. Penikoiden kanssa on hieman ollut ongelmia, mutta repimällä nekin on saatu siedettävään kuntoon. Lisäksi Elmukelmu ja Voltaren ovat toimiva yhdistelmä.  Etenkin kun niihin nukkuessakin tottuu. Nukkumisesta puheen ollen on kyllä mainittava myös se, että tuo uni on melkoisen onnistuneesti meikäläistä välttänyt. Vaikka iltaisin väsyttää, niin silti siellä sängyssä tulee pyörittyä parhaimmillaan se parikin tuntia, ennen kuin nukahdan. Alkaa jo näkymään jokapäiväisessä elämässä tuo unen puute. Yhtenä todisteena ovat useammatkin mustelmat jaloissa ja lantion seudulla, jotka ovat seurausta pöytien reunoihin törmäilyistä. Vinkkejä otetaan vastaan! Kalsarikännit tai lääkkeet eivät ole vaihtoehtoina.
 
Tuohon gluteenittomaan ruokavalioonkin olen jo enemmän tai vähemmän tottunut.  Enää käy vain noin kerran viikossa vahinkoja, että syön jotain ruokaa ja huomaan puolessa välissä/jälkeen, että se on sisältänyt vehnää. Tavoite on, että ensi vuonna se vähenee siihen yhteen kertaan kuussa. Tuo hiilarien saanti on kyllä hieman mietityttänyt. Pääasiassa se, että saanko niitä tarpeeksi. En viitsi ottaa sitä riskiä, että menisin jatkuvalla säästöliekillä, niin päätin ottaa tuohon karkkikauppaani yhteyttä ja tilasin sieltä tällaisen:
Lisäilen palkkareihin hieman tätä ja joskus, jos tiedän saaneeni liian vähän kaloreita, niin teen juoman itselleni. Onnekseni itselläni kulutus on välillä 3000 – 4000 kaloria, joten ruokaa ja niitä kaloreita saa kyllä ihan tosissaan syödä. Lisäksi sain vinkkinä, että suuri osa B-vitamiinista tulee vehnästä, joten nyt myös otetaan tuplana purkista sitä.
 
Tässä välissä pakollinen reklamointi säästä! Lumi on sinänsä ihan mukava juttu. On ainakin pehmeämpi juosta asfaltilla kun on lumikerros pehmustamassa verrattuna pelkkään asfalttiin. Mutta tästä huolimatta suhteellisen nopeasti on heittänyt volttia kyllä nämä ilmat! Vertailuna ohessa oleva kuvasarja. Kuvat otettu viikon välillä.
 
Onnekseni tämä plikka lähtee reilun pari viikon päästä Kanarialle treenaamaan kahdeksi viikoksi. Ei tarvitse enää juosta ojissa liukastumisen pelon takia.
 
Loppu kaneetteina hieman palautetta. Koska Suomen urheiluliitto ei ilmeisesti mielestään ole tarpeeksi paljoa vielä per***llyt toimintansa kanssa päättivät he, että varmasti on vielä joitain keinoja, joilla pystytään pilaamaan Suomen yleisurheilun tulevaisuutta. Viimeisimmästä yrityksestä palautetta heille on antanut ystäväni Jeanine Nygård, ohessa linkki hänen kirjoitukseensa. Kaikki, jotka kokevat toiminnan vääräksi tai tyhmäksi millään tavalla, niin nimeä listaan. Hienoa Sul!
 
Kiitos ja kumarrus.
2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Tästä talteen hyviä…

ke 25.9.2019

Venyttely ja kehonhuolto ovat asioita, missä monella juoksijalla ja… Lue koko kirjoitus

Vaeltamassa Tampereen…

ma 16.9.2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden… Lue koko kirjoitus

Optimal Performance, henkinen valmennus

Kolumni | sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Toivo Rioon



Oikeastaan otsikossa on virhe, siinä pitäisi lukea Toivo Riossa mitaleille. Kirjoittelen Optimal Performancen sivuille vieraskynä osioon kokemuksiani henkisestä valmennuksesta. Tässä on nyt myös tänne omaan blogiini ensimmäinen kirjoitukseni asiaa koskien. Olin elämäni ensimmäisessä henkisen valmennuksen tunnilla Minnan luona. Miten sinne päädyin? Joni bongasi minut Aamulehdessä julkaistun mielipidekirjoitukseni ansiosta ja otti yhteyttä. Kirjoitin omasta arjestani urheilijana ja haaveistani päästä olympialaisiin Rio de Janeiroon. Jos kaikki menee täydellisesti, välieräpaikka siellä olisi mahtava ja unelmien todellinen täyttymys olisi finaali, joka vaatisi jo pienen ihmeen. Mitalia en kuitenkaan tule koskaan näkemään. Lajissani on yksinkertaisesti liian kova taso ja nuo suurten maiden koneistot hoitavat mitalit itselleen.” Kehuja tuli kovasti kirjoituksesta, mutta kuulemma yksi suuri virhe siinä oli: ”Mitalia en tule koskaan näkemään.” Jonin kommentti oli, että hän tahtoisi auttaa tuon lauseen muuttamisessa, joten tässä minä nyt siis olen!

Itselläni oli jonkinlaista kuvaa henkisestä valmennuksesta ja sen verran tietoa asiasta oli, että pidin sitä tärkeänä ja vähäiset omat kokemukseni asiaa koskien, olivat erittäin positiivisia. Ensimmäinen tunti menikin melko nopeasti itseäni esitellessä, kertoessani omasta elämästäni, miksi istuin siinä ja tavoitteistani urheilussa. Lisäksi täytin listan, jossa arvioin vahvuuksiani ja heikkouksiani… asia, joka jokaiselle urheilijalle ja etenkin naiselle, on todella helppoa hommaa. Itsehän kuulun vahvasti ryhmään, että tänään tälläistä ja huomenna jo jotain aivan muuta.  Ominaisuus, joka myös menee sinne ”Pyritään muuttamaan” sarakkeeseen.
Tämä tilaisuus käyttää ”ammattilaisen” apua, tuli aivan täydelliseen kohtaan. Viime kauteni ei mennyt kuten piti ja tavoitteista jäätiin paljon. Uskoa itseeni ja tekemiseeni löytyy, mutta joskus kovapäisimmänkin urheilijan usko horjuu, kun tarpeeksi niitä takapakkeja tulee. Juttelimme melko paljon tuon ensimmäisen käynnin aikana. Yksi asia jäi kuitenkin mieleeni ylitse kaiken. Minna kyseli, mitkä ovat vahvuuksiani. Vastaukseni kuului: ”Minulla on mieletön palo urheilua kohtaan ja tahdon päästä huipulle. Tahdon tehdä tätä enemmän kuin mitään muuta ja antaa sille kaikkeni. Urheilu on yksi elämän parhaista asioista se juttu, jota rakastan tehdä.” Tämän jälkeen Minna sanoi, jotain jota en tule koskaan unohtamaan: ”Sinusta tulee huippu-urheilija.” Ensimmäinen reaktio oli pienehkö, noh myönnettäköön, suurehko ihmetys. Minna sitten kysyi minulta, että tiedänkö miksi hän on asiasta varma. Istuin penkillä kiltisti hiljaa ihmetellen, heinäsirkkojen soitellessa taustalla.  Hän vastasi seuraavasti: ”Oli kyseessä sitten huippu-urheilija tai menestyvä yritysjohtaja kaikilla heillä on aina yksi ominaisuus yhteistä; palo sitä omaa juttuaan kohtaan.” Täytyy kyllä sanoa, että siinä kohtaa herkistyin. Tuntemattomalla ihmisellä on silmissään sellainen usko sinua itseäsi ja tavoitteitasi kohtaan, että se usko omaan tekemiseen ja menestymiseen kasvaa vain tämän takia. Sanottakoon siis, että erittäin positiivisin mielin lähdin ensimmäiseltä käynniltäni ja suurella innolla odotan seuraavaa kertaa.





Yksi lisäaskel Rioa kohti on otettu.

Lisää urheilijoiden henkisestä valmennuksesta voi lukea Optimal Performancen sivuilta.

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Tästä talteen hyviä…

ke 25.9.2019

Venyttely ja kehonhuolto ovat asioita, missä monella juoksijalla ja… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

to 29.8.2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa. Nyt on vaihteeksi yksi… Lue koko kirjoitus

Ajankohtainen kakkonen, huippu-urheilun teemailta

Kolumni | maanantai 15. lokakuuta 2012

Että sellanen ilta! Heille, jotka eivät siis sitä tiedä, olin mukana Ajankohtaisen kakkosen huippu-urheilun teemaillassa. Miten sinne siis päädyin? Kuten niin moni muukin asia nykyään elämässäni, kaikki alkoi siitä kun otin läppärin kätösiini ja aloitin kirjoittamaan. Loppu onkin historiaa, joka tunnetaan myös nimellä Aamulehden mielipidekirjoitus. Melko uskomatonta, mitä kaikkea tuon kirjoituksen ansiosta on tapahtunut.

Tosiaan sain noin kuukausi sitten soiton, jossa minulta kysyttiin olisinko halukas osallistumaan Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että turha minun on enää tässä vaiheessa suutani alkaa sulkemaan, joten suostuin. Tähän lisäksi se, että ilmeisesti urheilijoilla ei niin kovin suurta halukkuutta ole tulla tuollaisiin ohjelmiin asioita puimaan eikä välttämättä sitä aikaakaan. Parhaani yritin pitää lippua korkealla ja saada hieman niitä omiakin mielipiteitä ja ajatuksia esille. Ikävä kyllä noinkin herkkä aihe kuin huippu-urheilu, nostattaa herkästi niitä tunteita pintaan ja tähän yhtälöön kun lisätään ne 18 keskustelijaa, jää keskustelu väkisin hieman pintapuoliseksi. Myös sitä kuuluisaa mututuntumaa ehkä keskustelussa näkyi.

Meikäläisen itsevarmuus ei ihan sitä luokkaa vielä ole, että kehtaisin ihan hirveästi tuollaisessa sakissa huudella ihmisten päälle, joten tämä tyttö nosteli kiltisti kättä ja odotti puheenvuoroa. Kaikkea en saanut sanottua, joten tämä Ajankohtaisen kakkosen teemailta jatkuukin osaltani juuri NYT.

Ihan näin aluksi sanottava se, että pahasti näyttää siltä, että urheilun saralla ei mikään tule muuttumaan. Teemana ilmeisesti pysyy se, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, kuten monessa muussakin asiassa. Mutta viisauttahan on se, että tehdään asioita samalla tavalla ja odotetaan eri tuloksia… Vai miten se nyt oli?

Dopingista! No sen verran, että itse en sitä kovasti tunteita nostattavaa elokuvaa ole nähnyt, joten en sen näkökulmasta osaa asiaan ottaa kantaa. Myös nuo Lahden ja muutenkin hiihdon 2001 vuoden tapahtumat ovat enemmän täi vähemmän hämärän peitossa. Sen verran tietoa on, että aineita käytettiin ja melko moni niitä käytti, mutta harva tiesi mitään, mutta jokainen tiesi jotain ja vahvasti epäiltiin sitä ja varmasti joku jotain otti tiedostaen tai tietämättään, mutta sekään ei aivan täysin varmaa ollut, kunnes se sitten olikin, mutta sitten se ei enää ollutkaan. Joten aivan ammattilainen siinä suhteessa en ole.

Sen verran kuitenkin tiedän, että Maailman Antidopingtoimisto WADA perustettiin 1999. Dopingtestaus aloitettiin kunnolla vasta parikymmentä vuotta sitten. Tähän lisättynä tietenkin se, että silloin 1940-1980-luvulla monet silloiset sallitut aineet ovat nykyään suhteellisenkin pitkän kielletyt aineet -listan jatkona. Omasta mielestäni Suomessa antidoping toiminta toimii ja puhun nyt yleisurheilussa tehtyjen omien havaintojen pohjalta. Enemmän pitäisi ehkäpä miettiä sitä, toimiiko se yhtä hyvin mm. tuolla rakkaassa itänaapurissa ja vielä tarkemmaksi kun pistetään, siellä kuuluisassa Siperiassa.

Sitten siihen toiseen asiaan eli rahaan. Oli todella mielenkiintoista kuulla, että tämä urbaanilegenda noista rahakkaista lajeista ei aivan täysin ilmeisesti pidä paikkaansa. Itse henkilökohtaisesti olen pitänyt alppihiihtäjiä enemmän tai vähemmän hyväosaisina, mutta nyt sekin ennakkoluulo on hieman murrettu. Näin oli ehkä muutama vuosi sitten, mutta aivan samalla lailla asiat eivät ole nykyään.

Itselleni päällimmäiseksi raha-aiheesta jäi: Ei, urheilua ei tarvitse tukea. Ei valtion eikä minkään muunkaan tahon, MUTTA jos tätä tukea ei heru, niin sitten on turha ihmetellä KUN niitä mitaleja tai edes edustuspaikkoja Suomelle ei missään kisoissa tule. Mutta sitten samaan aikaan jos se urheilu ei tukea saa, niin sitten sieltä samaiselta tukilistalta putoaa taide, kulttuuri sekä tiede. Joten aletaanpa siitä sitten kansanäänestyksellä päättämään mille alalle tukea tulee ja mille ei. Se nyt vain on fakta, että toisille toiset asiat ovat lähempänä sydäntä kuin toiset. Rahasta en sen enempää jaksa puhua, koska koko edellisen blogin aiheena oli raha sekä sponsorointi, joten jääköön se tässä kirjoituksessa nyt tähän.

Muihin asioihin; mentaalivalmennus. Tärkeää urheilussa, mutta hyvin lapsenkengissä koko homma vielä Suomessa. Osalle varmasti tästä olisi paljonkin hyötyä, osalle ei juurikaan. Itse kuulun ryhmään, joka hyötyy tästä asiasta ja itse asiassa siitä onkin yksi blogikirjoitus tulossa, mutta siitä sitten myöhemmin.

Ilo. Itse olen melkoisen iloinen persoona ja se ilo löytyy hyvinkin usein treeneissä sieltä roskiksen pohjalta tai vessanpöntöstä. Tietenkin kaverit ja leiritkin on kivoja ja silleen. Enimmäkseen kuitenkin ne hetket jolloin Toivoo, että joku tulisi leikkaamaan ne jalat irti vetojen jälkeen. Niissä on vain sitä jotain. Kisoissa se hymy on hyvinkin piukassa paikka paikoin, mutta juoksun jälkeen, (riippuen tietenkin tuloksesta) saattaa ne suupielet sinne ylöspäinkin kääntyä.

Lopetetan nyt samaan kysymykseen, jolla lopetettiin Ajankohtainen kakkonenkin: Tuleeko Suomesta vuoden 2020 olympialaisten menestynein Pohjoismaa? 
Toivon todella, että tulee. Pahoin pelkään, että ei. 
Päättäjät ovat liian monessa lajissa täysin irtautuneet sieltä oikeasta tekemisen meiningistä. Ei tiedetä, mitä urheilijat todella tarvitsisivat puhumattakaan seuroista. Aivan terävimpään kärkeen panostetaan, muut jätetään oman onnensa nojaan ja ajatellaan, että kyllä niitä paikkaajia niille huipuille vielä tulee. Päättäjät vaihtavat nimikkeitä, joiden alla toimivat, mutta se sama porukka siellä johdossa pysyy. Pidetään lehdistötilaisuus ja kehutaan, kuinka nyt on muutoksen aika ja tästä se lähtee. Tulevaisuus on valoisa ja suomalainen urheilu nousee jo ensi vuonna uusille ulottuvuuksille. Mennään nukkumaan tyytyväisinä tähän suuren urheilun muutostyöhön ja ensi vuonna ihmetellään, mikä meni pieleen?
2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

to 29.8.2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa. Nyt on vaihteeksi yksi… Lue koko kirjoitus

Voisitko jo lopettaa…

su 28.7.2019

Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus