Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Money talks

Kolumni | sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Syksy on ikävä kyllä virallisesti saapunut ja kuten tavallista, tämäkin syksy tuo mukanaan ah aina niin ihanat rahapuheet. Jokavuotinen soittelu- ja sähköpostikierros on jo aloitettukin ja se jatkuu vielä pitkään. Pelonsekaisin tuntein saa tuloksia odotella. Ehkä tänä vuonna mennään vain 3-numeroisia summia miinukselle.
Tähän niin kovasti huudeltuun ja konflikteja aiheuttavaan aiheeseen inspiraatiota toi mm. seuraava ilmoitus.
”Virkeä on VVO:n ja tulevaisuuden urheilijalupausten välinen yhteistyöohjelma, joka tukee rahallisesti nuoria lahjakkuuksia heidän matkallaan kohti menestystä. Ohjelmaan haetaan nuoria urheilijoita, joilla on lahjoja ja asennetta nousta aivan maailman huipulle.”

Ensimmäinen itselleni herännyt kysymys oli, että olenko nuori urheilijalupaus? Itsekseni pääsin lopputulokseen: Ei, en ole. Ainakaan tuohon konseptiin sopivassa mielessä, joten hakulomakkeet jäivät täyttämättä. Ja siis urheilijalupaushan koen olevani, mutta tuo sana ”nuori” tuo niitä ongelmia. Ikävä kyllä, kun sponsoroitavia urheilijoita yritykset tai jotkin muut yhtymät hakevat, on tuo nuori aina ehtona ja nuorella tarkoitetaan aivan liian usein alle 20-vuotiaita.

On aivan loistavaa, että yleisurheilua ja urheilua yleensäkin tuetaan. Se on hienoa, että sitä tukea tulee, MUTTA ainakin yleisurheilussa jää aivan liian iso porukka kaiken tuen ulkopuolelle. Yrityksiä harvemmin kiinnosta tukea +22-vuotiaita urheilijoita, jotka tavoittelevat pääsyään kansainvälisille estradeille. Tarkemmin sanottuna; he eivät sellaisia urheilijoita hae sivuillaan tai lehdissä. Yrityksille pitää mennä urheilijan itse vääntämään rautalangasta syyt, miksi juuri häntä kannattaa tukea. Liian usein tulokseksi jää kohtelias ”kiitos ei”. Tämä koko yhtälö voisi olla suhteellisen siedettävä ratkaisu, mutta kun myös lajiliitto on ottanut samaa linjaa.

Maajoukkue lopetettiin viime vuonna, joten käytännössä tukea saivat arvokisoissa kilpailleet tai ainakin todella lähellä olevat ja nuoret. Urheilijoille, joilla ei ole omia sponsoreita on liiton tuki ainoa tapa saada sitä rahaa urheiluun. Mitäs sitten kun sitä tukea ei heru? Liian monet 22-vuotiaat ja sitä vanhemmat urheilijat jäivät ilman mitään tukea vaikka sieltä Kalevan kisoista tulee niitä mitaleja. Miten tästä voi ponnistaa maailman huipulle? Vaikka tahtoa ja halua löytyisi kuinka paljon tahansa, ei sitä kuitenkaan ihmeitä saada aikaan. Ei ainakaan jokainen tämän joukon urheilija.

Tämä parikymppisten ja sitä vanhempien ryhmä on juuri se porukka, jonne tukea pitäisi mennä. Tässä iässä suurin osa asuu omillaan, joten vanhemmat eivät enää ole maksumiehiä ruoassa ja asumisessa. Suurin osa on koulussa, jotta edes jostain rahaa tulisi. Monet tekevät myös tähän päälle jotain pätkätöitä, unohtamatta sitä treenaamista. Ja jälleen kerran kysyn: ”Miten täältä voi tulla niitä maailman luokan urheilijoita?”. Joku voi sanoa, että jyvät erotellaan akanoista. Itse en asiaa aivan näin mustavalkoisena näe. Sitten kun se yksi tästä porukasta raivaa tiensä sinne huipun tuntumaan alkavat rahahanat aueta. Silloin kun se pahin työ, raataminen ja kituuttaminen ovat jo takana, silloin sitä tukea saa. Onkohan tässä yhtälössä jotain väärää?

Tietenkin menestyviä urheilijoita on tuettava, jotta he vastaisuudessakin siellä huipulla pysyvät, mutta samaan aikaan on melko mieletöntä olettaa, että heille tulee paikkaajia jos tukea on lähes mahdotonta saada kun olet 22-30-vuotias. Nyt myös sanon suoraan, että itse kuuluin viime kaudella tähän onnekkaaseen ryhmään, joka sai liitolta tukea. Tosin ensin tietenkin syksyllä minut pudotettiin ryhmistä pois, koska olin loukkaantunut kesällä, mutta hyvin menneen hallikauden jälkeen minut nostettiin maaliskuussa takaisin tuen piiriin. Se liiton noin 1000€ tuki tuli tarpeeseen.

Nämä toimet yhdessä aiheuttavat sen, että urheilija on itse vastuussa omista sponsoreistaan. Itse olen siinä onnekkaassa asemassa, että tulen pieneltä paikkakunnalta, joilta on helpompi tukea lähteä hakemaan. Ei ole jääkiekkoseuroja, pesäpallojoukkueita ja vain yksi jalkapallojoukkue, jonka kanssa kilpailla tukijoista. Suuremmissa kaupungeissa tukijoiden saati sponsoreiden saanti on verrattavissa pieneen lottovoittoon. Puhumattakaan, että monella ei ole halua eikä osaamista lähteä hakemaan sponsoreita. Urheilijat ovat urheilijoita, eivät myyjiä. Jos yritysten johdossa ei ole tuttuja tai jonkinlaisia muita suhteita yrityksiin ei ole, on sponsoreiden saaminen todella vaikeaa. Urheilumanagerointia tarjoavia firmoja on, mutta niistä saadut konkreettiset sopimukset ovat todella harvinaisia.

Ikäväkseni joudun kuitenkin sanomaan, että tämäkin keskustelu on pohjaton kaivo ja kuten niin monessa muussakin asiassa, täytyy sitä olla itse se oman onnensa seppä. Siispä loppuun vielä hieman tuota sponsorien hakua Toivon mukaan helpottavia vinkkejä. Ensinnäkin löysin ihan kohtuullisen hyvän dokumentin asiaa koskien. Lisäksi aiheesta hyvän kirjan on kirjoittanut Erkki Alaja ja kirjan nimi; Summapeliä, Sponsorointiyhteistyönkäsikirja. Ainakin Tampereen kirjastoista löytyy. Kirja on hieman vanhempi teos, mutta se on helppolukuinen ja tarjoaa ihan hyviä vinkkejä siihen kuinka hakea sponsoreita ja mitä tulisi pitää mielessä hakuvaiheessa.

Lopetettava kuitenkin siihen TÄRKEIMPÄÄN asiaan. Huomenna alkaa kunnon treenaaminen! Maanantai-illan iloksi tämä plikka menee vetämään määräintervalleja Toivottavasti miljoonia kappaleita pururadalle. Elämä siis hymyilee.

Muistoja viime kaudelta <3
3 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

to 29.8.2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa. Nyt on vaihteeksi yksi… Lue koko kirjoitus

Voisitko jo lopettaa…

su 28.7.2019

Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitus

Tohtori Nooran terveystuotteet

Hyvinvointi | sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tänään on blogin aiheena terveys, jonka ehkä kaikkein kekseliäimmät saattoivatkin jo huomata. Ruoka ja ruokavalio ovat tärkeimmät asiat kaikessa terveyteen liittyvässä. Olit sitten kuntourheilija, huippu-urheilija, urheilija tai liikkuja. Unohtamatta tietenkään heitä, jotka liikkuvat keskitetysti tammikuun ensimmäiset kaksi viikkoa mielettömällä vimmalla ja innostuksella kaltaistensa kanssa, mutta unohtavat nämä joulukuun lopulla tehdyt lupaukset ensimmäisen huonon päivän sattuessa ja vannovat aloittavansa seuraavalla viikolla taas. Todellisuudessa seuraava viikko tarkoittaa ensi vuoden tammikuuta.

Nyt kuitenkin asiaan. Kävin Optimal Performancessa tällä viikolla ravintovalmennuksessa.  Itse olen aina ajattelut syöväni enemmän tai vähemmän oikein painopiste ollen tuolla enemmän puolella. Tosin samaan aikaan olen kuitenkin ihmetellyt miksi rasva ei yksinkertaisesti tietyistä paikoista poistu, tein sitten mitä vaan. Samaa hengenvetoon sanottava, että tuo nyt jo 10kk kestänyt karkki-, suklaa- ja sipsilakko ei ole ollut sen arvoinen. Tulokset eivät juuri näy. Tosin en sitä nyt kyllä aio lopettaakaan. Kerta nyt tänne asti on päästy, turha sitä on nyt alkaa lipsua, joten homma jatkuu! Päästyäni paikan päälle minulta mitattiin rasvaprosentti, joka oli osaltani positiivinen yllätys. Ilman kolmea pahinta ongelmakohtaani se on 15,3%, mutta nuo ongelmakohdat lisättynä todellisuus on väliä 18-19%. Viimeksi kun se mitattiin, tosin ei ammattilaisen johdosta, tulos oli 22%. Lievästi sanottuna, siinä oli kriisin paikka itselläni.


Omat ongelmakohtani ovat ”jenkkakahvat”, navan alapuoli sekä takareidet. Ensimmäisenä ajatuksena tietenkin tuollaisista tulee, että syö huonosti. Todellisuudessa jokainen ongelmakohta kuitenkin liittyy elimistön toiminnan häiriöihin sekä hormonitasapainoon, siis urheilijoilla ja suurin piirtein terveellisesti syövillä henkilöillä. Jos ruokavalio koostuu pääsääntöisesti, kebabista, karkeista, limsoista ja viikonloppuisin alkoholista, niin syynä on huonosti syöminen. Takaisin omiin ongelmiin; nuo ”jenkkakahvat” johtuvat liiasta insuliinista, navan alapuoli johtuu stressistä ja takareidet liiasta estrogeenin saannista sekä insuliinista. JOTEN sain melkoisen litanian hommia, mitä tehdä.

Ensinnäkin komento tuli, että on hankittava muutama lisäravinne. Onnekseni tuolla henkilökohtaisella karkkikaupallani (sportsnutrition.fi) on listoillaan kaikki tarvittavat. L-glutamiini oli ensimmäinen hankittava lisäravinne. Tärkein syy tässä on immuniteetin parantaminen. Itse sairastelen aika paljon ja etenkin syksyisin. Ravintovalmentaja sanoi tämän johtuva mahan sekä suoliston huonosta kunnosta. Pari vuotta sitten söin antibiootteja kuin karkkia, koska kärsin jatkuvista korvatulehduksista ja muista vaivoista. Eri lääkärit sitten jakoivat kilpaa erilaisia antibioottikuureja. Nykyään en antibiootteja suostu syömään ellei ole täydellinen pakko. Nämä kuurit kuitenkin tuhoavat oman immuniteetin ja pahimmilaan sitä ei koskaan saa täysin takaisin. Siksipä siis L-glutamiinilistoille.

Toinen erittäin tärkeä ravinne, jota tuli komennoksi tankata oikein kunnolla ensimmäisen 6 viikon aikana, oli omega-3-rasvoja eli kalaöljyä. Kalaöljy on aine, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan, hormonien tuotantoon, immuniteettiin ja moneen muuhun asiaan. Jokaisen ruoan yhteydessä siis tämä tyttö vetää kalaöljyä seuraavan 6 viikon ajan. Tässä tuli myös tärkeä lisäohje, että nyt puhutaan juurikin kalaöljystä EI kalanmaksaöljystä, joka ei ole läheskään yhtä hyvää.

Näiden kahden lisäksi sinkki  ja D-vitamiini ovat tärkeimmät vitamiinit, mitä suuhuni pistän. Itselläni oli raju sinkkivaje, joka todettiin sinkkitestillä. Join sinkkipitoista ainetta, jota purskuteltiin ja jos se ei maistunut miltään oli sinkkivaje ja jos juoksit vessaan oksentamaan pahan maun takia, oli kaikki hyvin. Itse siis istuin kiltisti tuolilla ja ihmettelin, kun ei maistunut miltään. Lisäksi D-vitamiinia täytyy syödä. Kaikilla suomalaisilla on automaattisesti D-vitamiinivaje, koska emme saa tarvittavia määriä auringosta, joten se on sitten hankittava purkista. Solariumia ei sitten muuten lasketa auringonvaloksi!


Ja lopuksi vielä tärkeimpänä neuvona tuli gluteeniton ruokavalio. Gluteeni ei nyrkkisääntönä sovi kenellekään. Se aiheuttaa insuliinin tasossa piikkejä ja lisäksi se heikentää aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta. Joten nyt gluteeni poistuu ruokavaliostani. No jos täysin rehellisiä ollaan, gluteeni poistuu heti, kun nuo kaksi ruisleipäpakettia on syöty jääkaapista pois. Köyhänä urheilijaopiskelijana ei nyt ihan varaa ole heitellä ruokaa noin vaan roskiin. Mutta heti kun ne on syöty tämä plikka aloittaa gluteenittoman ruokavalion! Tosin edessä on nyt itselläni selvittäminen, että missä kaikessa on gluteenia. Tehtävä, jossa saattaa mennä hetki. Niin ja lisäksi tietenkin kaikessa kannattaa suosia luomua. Mitä vähemmän prosessoitu ja kemikalisoitu (säilöntäaineet, antibiootit lihassa yms yms.) sen parempi. Onnekseni tuo oma ikkunan alla kasvattamani perunasato oli suuri menestys, joten ainakin yksi ruoka tällä viikolla tulee olemaan lähes täysin luomua sekä gluteeniton.


8 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Tästä talteen hyviä…

ke 25.9.2019

Venyttely ja kehonhuolto ovat asioita, missä monella juoksijalla ja… Lue koko kirjoitus

Syötkö liikaa proteiinia?

to 5.9.2019

Proteiinipuuro, proteiinisuklaa, proteiinirahka, proteiinijuoma ja… Lue koko kirjoitus

Kulutus treenipäivä vs…

su 12.5.2019

En tiedä onko ruudun sillä puolella tämän kanssa ongelmia, mutta… Lue koko kirjoitus

Just about me.

Arki | torstai 13. syyskuuta 2012

Huh huh. Kausi on sitten pulkassa, itse asiassa on ollut jo parikin viikkoa. Ja aika erikoinen kausi olikin se! Urheilun saralla toki, mutta myös muista syistä. Uudet valmennuskuviot osaltani on todettu hyviksi, mutta hieman hienosäätöä on tehtävä ensi kaudelle. Harvemmin uuden valmentajan kanssa heti tehdään kovia tuloksia, joten nuo muutama ennätys ovat kyllä jo suuria plussia. Mielipidekirjoituksesta sen verran, että se ehkä hieman räjähti käsiin, hieman on myös vuoden aliarviointi. Loppujen lopuksi kirjoitus julkaistiin kolmessa lehdessä: Aamulehdessä, Turun Sanomissa sekä Satakunnan Kansassa. Kirjoitusta koskien tein yhden haastattelun radioon sekä minua haastateltiin Veikkaaja-lehteen ja Helsingin Sanomiin. Lisäksi netissä useammalla sivustolla on kirjoituksesta mainittu tai tehty erikseen juttu. Mm. urheiluutiset.com:ssa on muutamakin haastatteluni sekä edellinen blogini julkaistu. Keskustelua ON herätetty, joten voisin sanoa, että tavoite saavutettiin noin tuhatkertaisesti. Minä pidän näppäinsormet valmiina tulevaisuudessa, kun joku alkaa taas tyhmiä huutelemaan oli se sitten lehdessä, netissä tai televisiossa. Tai sanotaanko, että tarpeeksi tyhmiä. Jos sitä jokaiseen rupeaisi kommentoimaan, pitäisi näitä päivityksiä tehdä useamman kerran viikossa.

Nyt sitten siihen urheiluun. Kaudesta jäi melkoisesti hampaankoloon. Hallikausi oli todella lupaava, joten odotukset kesään olivat korkealla. Ikävä kyllä asiat harvemmin, ainakin omalla kohdallani, menevät kuin elokuvissa. Kesä ei mennyt ollenkaan odotuksien mukaan. Tavoitteista jäätiin paljon. Kalevan kisoista ei vieläkään sitä mitalia tullut, P*****! Mutta ensi vuonna uutta yritystä kehään. Sitten kun se mitali sieltä tulee, niin ainakin on tiedossa, että mikään almu se ei ollut. Ja eihän tässä elämässä olisi mitään järkeä, jos kaikki asiat olisivat helppoja. Onneksi nyt kuitenkin kauden paras jäi kisoista käteen. Kalevan kisat olivat ensimmäiset tv-kisat pitkään aikaan, joten totaalinen unohdus oli tullut siitä, millaista on olla kameran edessä. Tuleville vuosille mental note to self:


Yksi tavoite lisää ensi kaudelle.

Ylimenokausi on ihan mukavasti tähän asti mennyt. Tosin tällä hetkellä istun kotisohvalla kipeänä, mutta ennen sitä on ollut oikein mukavaa. Vinkkinä muuten kaikille laihduttajille, suosittelen lämpimästi bongaamaan itselleen jonkinlaisen tappajaflunssan. Voin sanoa, että yksi tehokkaimpia laihdutuskuureja koskaan. 2 päivässä on painoa lähtenyt yli 2 kiloa pelkästään hikoilemalla! Tosin se hikoilu olisi ehkä mukavampi tehdä esimerkiksi lenkillä tai salilla, mutta mukavaahan se on sängyssä peiton alla kouristellen ja hallusinoiden tehdä.  Vaihtelua elämään tämäkin.

Sitten niitä oikeasti mukavia asoita. Aloitin Proakatemiassa pari viikkoa sitten ja porukalla perustettiin oma firma. Tästä eteenpäin olenkin ylpeä perustajajäsen yrityksessä Tuuma Creative Osk. Teemme kaikkea laillista liiketoimintaa. Tällä hetkellä tapahtuman järjestäminen on yksi vahvuuksista, mutta sen lisäksi painopiste menee messuihin, tarkemmin ottaen yrityksiin, jotka aikovat messuille osallistua. Mutta tästä lisää tulevaisuudessa.

Ylimenokaudesta johtuen myös ruokailutottumukset ovat saaneet vaihtelua. Esimerkkeinä:


 Salaattiahan tulee muutenkin syötyä, muttei koskaan kokonaiseksi ruuaksi. Lisäsin nyt vaihteeksi vähän pekonia ja aurajuustoakin sekaan. Ajatuksena, että ehkä se on vähän ruokaisampi.  Sen verran kyllä sanottava, että on se ihme jos joku pelkällä salaatilla laihtuu. Tunnin päästä oli sellanen nälkä, että meinas päässä sumeta. Vähemmästäkin sitä sortuu herkutteleen. Onnekseni meikäläisen keittiö on ratsattu jo kauan aikaa sitten kaikista herkuista, joten ruisleivällä mentiin. Samoin rapuja tuli syötyä! Huomioiden, että ne oli kuolleita (tai ainakin piti olla) niin melkoisen tappelun ne kyllä sai aikaseks! Molemmat sormet oli aivan täynnä haavoja syömisen jälkeen. Vaikka ravut hyviä onkin niin ihan hyvä, että rapujuhlia pidetään vaan kerran vuodessa. En usko, että sormet kestäis enempää.

Siinä nyt niitä tärkeimpiä. Ylimenokautta vielä hetki päällä, mutta heti kun tää tauti hellittää, niin tämä plikka lähtee kyllä lenkille! Mukavaa syksyä kaikille ja muistakaa syödä C ja D-vitamiinia ettei tuu tätä köyhän naisen laihdutuskuuria.

Tossa vielä linkki urheiluutiset.comissa tehtyyn haastatteluun:
Toivo out.
2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Tästä talteen hyviä…

ke 25.9.2019

Venyttely ja kehonhuolto ovat asioita, missä monella juoksijalla ja… Lue koko kirjoitus

Vaeltamassa Tampereen…

ma 16.9.2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus