Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Olympiahuumaa

Arki | maanantai 6. elokuuta 2012

Tv:n edessä on kyllä tullut vietettyä aikaa tän reilun viikon aikana. Päivät ovat koostuneet enimmäkseen sohvaperunana olosta ja raa’asta treenaamisesta. Aika hyvä tasapaino vaikka itse sanonkin. Kyllä se on vaan niin, että yleisurheilu on se meikäläisen elämän rakkaus, mutta on tuolla Olympialaisissa muitakin lajeja, joita on ihan mukava kattella. Ensinnäkin pöytätennis! Voin sanoo, että onhan se vähän eri näköstä, toi noitten peli, verrattuna siihen, mitä se on kun itte pelaa. Oma peli on 5% pelaamista, 90% pallon metsästystä lattialta ja toisten pelikentiltä ja toinen 5% siitä, kun hakee sitä mailaa ympäri huonetta, kun palaa hermo siihen tekemiseen. Noilla tuolla kisoissa 90% on pelaamista, 5% on niitä ihme syöttöasentoja, missä ne kurkkii pöydän reunan yli kyykyssä katse intensiivisesti pallossa kiinni ja viimenen 5% armotonta tuulettamista jokasen pisteen perään. Onhan se nyt vaan siistiä katseltavaa!

 Noihin kekkereihin pitäis kyllä vertailun vuoksi heittää yks ihan tavallinen pulliainen jokaseen lajiin, tulis vähän sitä perspektiiviä! Esim. uimahyppyihin sellanen kunnon sohvaperuna ja sanotaan sille että heitä ho… siis voltti. Voin sanoo, että ei ainakaan se kyseinen peruna enää huutelis mitään. Plus olishan se viihdettä parhaimmillaan. Tulis sellanen mosahdus altaaseen, että altaassa ei enää hypyn jälkeen olis vettä. Ratsastukseen sama homma. Nähtäis ensimmäistä kertaa kun hevonen kieltäytyy jo sillon kun pitäis lähtee liikkeelle. Samoin yleisurheiluun vaikka 400m, mutta sieltä vois tulla diskaus. Telineistä kuitenkin on lähdön tapahduttava ja se voi olla kyllä osalle fyysisesti jo mahdotonta. Toisaalta, kyllähän näin voi aika piankin käydä, kerta ne Olympiarajat nyt noin PIRUN heikot on.

Näitä asioita pohtiessa heräsi kyllä myös muutama muukin miete. Ensinnäkin, millähän järjellä Italia ei pärjää paremmin ammunnassa?! Eikös kuitenkin Sopranos ole vähän niin kuin Italian inspiroima? Kuitenkin ammunnassa oli top 10:ssä ehkä se yks italialainen, jos sitäkään. Tästä heräs sitten se toinen ajatus. Jokasen maan, jolla ei ole ammunnassa osallistujaa, täytyy nyt ensi töikseen varata tiketit ekaan lentoon New Yorkiin. Sieltä otetaan bussi Bronxiin ja ei kun värvään jengiläisä joukkueeseen. Niillä on omasta takaa jo niin kovat pohjat ammunnassa, että oksat pois. Ne pistää parhaat trappiin sekä skeettiin ja ne huonommat johonkin, missä ammutaan tauluun. Varmasti ne siinäkin pärjää, koska liikkuvaan kohteeseen ne kuitenkin on siellä koko ikänsä treenannu.

Tälläistä tällä kertaa. Sitten vielä sananen siitä omasta tekemisestä. Ensimmäinen 400m aidat takana kuukauden treenin jälkeen. Aika ei miellyttänyt, sekunnin hitaampi, mitä piti olla. Pitkän analysoinnin, tutkimisen ja miettimisen jälkeen sain analyysin tehtyä viasta; juoksin liian hitaasti. Mutta eipä siinä mitään, koska kaikki muut kisat tänä kesänä on mennyt niin loistavan hyvin, niin tästä ei lannistuta! Teemaan sopivasti nyt on kolme päivää taukoo tekemisestä, koska akillesjänne on aitovassa jalassa kipeytynyt. Nyt buranaa ja lepoo, että keskiviikkona Hämeenlinnassa 100m kulkee! Toivon mukaan.

Tärkeä tiedotus vielä Noname faneille! Vihdoin on Storelle tullut topit! Itse olin kärppänä ensimmäisten joukossa paikalla ja nää nyt sitten jäi käteen.


Tarkka näköisimmät saattavat huomata, että pelkkiä toppeja ei kuvassa ole. 

Hope out.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Vaeltamassa Tampereen…

ma 16.9.2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden… Lue koko kirjoitus

Alkuhuumaa ja isoja…

ke 21.8.2019

On se vain sanottava, että deittailu parinkympin hujakoilla poikkeaa… Lue koko kirjoitus

Pähkäilyä

Arki | sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pitkän pähkäämisen jälkeen päätin tänään tätä blogia päivitellä. Huomenna on Turussa kisat ja koska nyt vielä jollain tapaa positiivisin mielin olen liikenteessä, niin ajattelin kirjoittaa nyt ennen 400m aitoja, enkä sen jälkeen. Huomisen jälkeen voipi mieli olla toinen, mutta sitten taas toisaalta voihan se olla, että ne aidat osuu kohdalleen. Huomenna se nähdään…

Tosiaan nyt kisakausi vol.2 korkattu! Juoksin Riihimäellä 200m ja sieltä käteen jäi uus enkka. Oon kyllä ihan tyytyväinen, huomioiden mikä fiilis oli ennen kisaa. Siinä saa kyllä itseensä suhteellisen paljon kasailla kun alkuverkassa jo jalkoja hapottaa, puhumattakaan niistä muista tuntemuksista. Oli sellanen olo, että ainut paikka johon ei satu/ei oo jumissa on pää, mutta siellä onkin sitten ihan omanlaisensa ongelmat.  Mutta tosiaan näistä tuntemuksista huolimatta enkka tuli eli ei voi olla kun tyytyväinen.

Sitten muihin iloisiin uutisiin. Tein pitkästä aikaa vähän kovempaa aitatreeniä ja apuvalmentajaksi tuli Stenmanin Petra. En tiedä onko noilla valmentajilla jotain henkilökohtasta kaunaa meikäläistä vastaan, mutta oli taas sellanen treeni, että tietää tehneensä. Viimesen vedon jälkeen jäin sitten mondolle keräileen itteeni ja otin piikkaritkin jo jalasta pois meinigillä: ”Luojan kiitos tää oli nyt tässä.” Kun sitten sain siinä 5 minuutin jälkeen raahauduttua sen 100m matkan maaliin, missä valmentajat seiso, tuli kommenttia: ”Minkä takia noi piikkarit ei oo jalassa? Vielä juostaan 7 aitaa ja 3 minuuttia sen jälkeen vielä 4 aitaa päälle.” Kattelin hetken aikaa epäuskosena, että onko noi nyt ihan tosissaan. Jep, ne oli aivan tosissaan. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli vähän sellanen olo, että nyt tekis mieli melkeinpä muutama kyynel pirauttaa treenissä. NOH, pakkohan siinä oli sitten itteensä kasailla ja voin sanoo, että ei ollu helppoo. Kuitenkin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti tässä sitä istuskelen ja blogia kirjottelen, eli en kuollut! Jee. Tosin jalkoihin kyllä edelleen sattuu, mutta se on asia erikseen.

Muihin tärkeisiin asioihin; rusakkojen puskaradio on nyt pienellä viiveellä alkanut ilmeisesti toimiin. En oo yhtäkään nähny pihalla yli viikkoon. Sitten kun sen yhden näin lenkillä, niin ei ollu mitään mahdollisuuksia edes lähtee jahtaan, tää lähti karkuun vaikka olin 50 metrin päässä! Tästä pääsin taas uusiin ideoihin; jos noi rusakot nyt virallisesti alkaa mua karttaan, niin siirryn maalta vesistöihin. Bongasin mökillä uimalasit ja ilmeisesti siellä on järven pohjassa rapuja. Tästä lähtikin idea; Määhän alan ravustaan käsin! Koska en käytä mertoja, niin eihän siihen edes lupia tarvitte. Kyllä tästä tulee vielä hieno kesä.

Lopettelen kuitenkin urheilulliseen nuottiin. Kaikille urheilijoille, muistakaas nämä sanat:



Toivo kuittaa.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Vaeltamassa Tampereen…

ma 16.9.2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden… Lue koko kirjoitus

Alkuhuumaa ja isoja…

ke 21.8.2019

On se vain sanottava, että deittailu parinkympin hujakoilla poikkeaa… Lue koko kirjoitus

Happoo ja namusetiä.

Arki | perjantai 20. heinäkuuta 2012

Terve TAAS!

Ja jälleen kerran kaikkea kivaa on kerennyt viikossa touhuaan. Nyt näin alkuun mainitsemisen arvoisia asioita ovat tietenkin Sm-viestit. Käteen kisoista jäi kapula. Ja ei, tossa ei ole kirjoitusvirhettä. 100m viestissä päästiin finaaliin ja sijoitukseksi kirjattiin 6. sija. Ihan o.k. Olishan se vähän kovempaakin voinut mennä, mutta kun ottaa huomioon, että tuo meikäläisen DNA:n omaava ankkuri (Nelli) lopetti kautensa noihin kekkereihin, Emmalla oli takareidet hajalla ja itselläni 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tehokasta treeniä alla niin ihan tyytyväinen olen.  400m viesti jäi sitten juoksematta, koska Emmalla oli takareidet sen verran kipeet, että loukkaantumisen riski olis ollut turhan iso. Parhaimmillaan oltais ehkä pronssille päästy jos siihenkään, niin ei viittiny riskeerata loppukesää sen takia. Muutetaan sitten ens vuonna raha kullaksi! Vai miten se nyt oli.

Kuten otsikosta huomaa, niin happoo on tullut otettua. Mukavaa treeniä tuli tossa pari päivää sitten tehtyä. Täytyy sanoa, että melkoinen viha-rakkaussuhde noita happoja kohtaan on tässä vuosien varrella tullut. Pyörryttää, oksettaa, ei pysy ittekseen pystyssä, suurin osa liikkumisesta tapahtuu kontaten ja joka paikkaan sattuu perkuleesti. Moni ei urheilijakin pystyy tähän fiilikseen samaistumaan, mutta useimmiten vain sunnuntaiaamuisin. Viimeksi kun tollanen olo tuli, niin oli räntää maassa eli joskus tammi-helmikuun aikoihin. Toivottavasti tää on nyt sitten jonkinlainen enne. Kun kesä alko niin treeneissä ei millään saanu happoja ja kisat meni nyt vähän miten meni, mutta sitten taas hallissa treeneissä useammankin kerran tuli kontattua Pirkkahallin lattialla ja kisat meni ihan mukavasti. Eli ota tosta nyt sitten selvää. Ens viikolla toivottavasti selviää onko tää nyt sitten se lintu vai kala.

Sitten namusetiin! Onhan se nyt vaan fakta, että kyllä itse ainakin näistä omistani tykkään. Oikein kilttinä tyttönä sain ihan kaksin kappalein kaikkee kivaa tällä viikolla. Ensin toi henkilökohtainen karkkikauppa (Sportsnutrition.fi) lähetti tälläsen paketin:


Ja sitten se toinen Nimetön namusetä anto tälläsia aarteita mukaan:


Ja tosiaan jos joku ei tiedä, niin Noname on vaatesponsorina itselläni ja siksi näitä kivoja paketteja aina silloin tällöin tulee. ( http://www.nonamesport.com )  Se on kivan kätevää kun Nonamen kauppa sijaitsee tossa Tampereen keskustassa niin siellä piipahtaessa jää aina jotain mukavaa käteen. Ja suurimman osan vaatteista sain ihan luvan kanssa viedä, kuvasta puuttuu tietty ne, jotka otin ilman lupaa. Ssh.

Keskiviikkona tuli tuolla Vuoreksessakin pyörittyä. Olin Nellin ja Emman kanssa edustamassa Akaata asuntomessuilla. Uskon että homma meni hyvin. Olen lähes 100% varma, että kukaan kohtaamistamme henkilöistä ei koskaan edes tahdo vierailla Akaassa ja noin kymmenes vanhoistakin asukkaista muuttaa pois. Jos Suomi joskus joutuu sotaan niin meiät pitää heittää ensimmäisten joukossa vihollisten keskelle. Kukaan ei ees viitti hyökätä kun huomaa millasta sakkia täällä asuu. Eli toimitaan vähän niin kuin turkulaiset on toimu jo vuosisatojen ajan.

Ja vielä loppuun; rusakkojen puskaradio ei ilmeisesti toimi kovinkaan tehokkaasti. Maanantaina bongasin taas yhden pihassa kun oltiin tulossa kotiin. Ikäväkseni joudun sanomaan: rusakot 3, Noora 0.

Toivo kuittaa.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Positiivisesti ja…

to 10.10.2019

Ah ylimenokausi ja LOMA! Viime kausi oli sellainen, että lomalle oli… Lue koko kirjoitus

Vaeltamassa Tampereen…

ma 16.9.2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden… Lue koko kirjoitus

Alkuhuumaa ja isoja…

ke 21.8.2019

On se vain sanottava, että deittailu parinkympin hujakoilla poikkeaa… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus