Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Just about me.

Arki | torstai 13. syyskuuta 2012

Huh huh. Kausi on sitten pulkassa, itse asiassa on ollut jo parikin viikkoa. Ja aika erikoinen kausi olikin se! Urheilun saralla toki, mutta myös muista syistä. Uudet valmennuskuviot osaltani on todettu hyviksi, mutta hieman hienosäätöä on tehtävä ensi kaudelle. Harvemmin uuden valmentajan kanssa heti tehdään kovia tuloksia, joten nuo muutama ennätys ovat kyllä jo suuria plussia. Mielipidekirjoituksesta sen verran, että se ehkä hieman räjähti käsiin, hieman on myös vuoden aliarviointi. Loppujen lopuksi kirjoitus julkaistiin kolmessa lehdessä: Aamulehdessä, Turun Sanomissa sekä Satakunnan Kansassa. Kirjoitusta koskien tein yhden haastattelun radioon sekä minua haastateltiin Veikkaaja-lehteen ja Helsingin Sanomiin. Lisäksi netissä useammalla sivustolla on kirjoituksesta mainittu tai tehty erikseen juttu. Mm. urheiluutiset.com:ssa on muutamakin haastatteluni sekä edellinen blogini julkaistu. Keskustelua ON herätetty, joten voisin sanoa, että tavoite saavutettiin noin tuhatkertaisesti. Minä pidän näppäinsormet valmiina tulevaisuudessa, kun joku alkaa taas tyhmiä huutelemaan oli se sitten lehdessä, netissä tai televisiossa. Tai sanotaanko, että tarpeeksi tyhmiä. Jos sitä jokaiseen rupeaisi kommentoimaan, pitäisi näitä päivityksiä tehdä useamman kerran viikossa.

Nyt sitten siihen urheiluun. Kaudesta jäi melkoisesti hampaankoloon. Hallikausi oli todella lupaava, joten odotukset kesään olivat korkealla. Ikävä kyllä asiat harvemmin, ainakin omalla kohdallani, menevät kuin elokuvissa. Kesä ei mennyt ollenkaan odotuksien mukaan. Tavoitteista jäätiin paljon. Kalevan kisoista ei vieläkään sitä mitalia tullut, P*****! Mutta ensi vuonna uutta yritystä kehään. Sitten kun se mitali sieltä tulee, niin ainakin on tiedossa, että mikään almu se ei ollut. Ja eihän tässä elämässä olisi mitään järkeä, jos kaikki asiat olisivat helppoja. Onneksi nyt kuitenkin kauden paras jäi kisoista käteen. Kalevan kisat olivat ensimmäiset tv-kisat pitkään aikaan, joten totaalinen unohdus oli tullut siitä, millaista on olla kameran edessä. Tuleville vuosille mental note to self:


Yksi tavoite lisää ensi kaudelle.

Ylimenokausi on ihan mukavasti tähän asti mennyt. Tosin tällä hetkellä istun kotisohvalla kipeänä, mutta ennen sitä on ollut oikein mukavaa. Vinkkinä muuten kaikille laihduttajille, suosittelen lämpimästi bongaamaan itselleen jonkinlaisen tappajaflunssan. Voin sanoa, että yksi tehokkaimpia laihdutuskuureja koskaan. 2 päivässä on painoa lähtenyt yli 2 kiloa pelkästään hikoilemalla! Tosin se hikoilu olisi ehkä mukavampi tehdä esimerkiksi lenkillä tai salilla, mutta mukavaahan se on sängyssä peiton alla kouristellen ja hallusinoiden tehdä.  Vaihtelua elämään tämäkin.

Sitten niitä oikeasti mukavia asoita. Aloitin Proakatemiassa pari viikkoa sitten ja porukalla perustettiin oma firma. Tästä eteenpäin olenkin ylpeä perustajajäsen yrityksessä Tuuma Creative Osk. Teemme kaikkea laillista liiketoimintaa. Tällä hetkellä tapahtuman järjestäminen on yksi vahvuuksista, mutta sen lisäksi painopiste menee messuihin, tarkemmin ottaen yrityksiin, jotka aikovat messuille osallistua. Mutta tästä lisää tulevaisuudessa.

Ylimenokaudesta johtuen myös ruokailutottumukset ovat saaneet vaihtelua. Esimerkkeinä:


 Salaattiahan tulee muutenkin syötyä, muttei koskaan kokonaiseksi ruuaksi. Lisäsin nyt vaihteeksi vähän pekonia ja aurajuustoakin sekaan. Ajatuksena, että ehkä se on vähän ruokaisampi.  Sen verran kyllä sanottava, että on se ihme jos joku pelkällä salaatilla laihtuu. Tunnin päästä oli sellanen nälkä, että meinas päässä sumeta. Vähemmästäkin sitä sortuu herkutteleen. Onnekseni meikäläisen keittiö on ratsattu jo kauan aikaa sitten kaikista herkuista, joten ruisleivällä mentiin. Samoin rapuja tuli syötyä! Huomioiden, että ne oli kuolleita (tai ainakin piti olla) niin melkoisen tappelun ne kyllä sai aikaseks! Molemmat sormet oli aivan täynnä haavoja syömisen jälkeen. Vaikka ravut hyviä onkin niin ihan hyvä, että rapujuhlia pidetään vaan kerran vuodessa. En usko, että sormet kestäis enempää.

Siinä nyt niitä tärkeimpiä. Ylimenokautta vielä hetki päällä, mutta heti kun tää tauti hellittää, niin tämä plikka lähtee kyllä lenkille! Mukavaa syksyä kaikille ja muistakaa syödä C ja D-vitamiinia ettei tuu tätä köyhän naisen laihdutuskuuria.

Tossa vielä linkki urheiluutiset.comissa tehtyyn haastatteluun:
Toivo out.
2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Nauti vielä, kun se…

su 1.3.2020

”Noora nauti.” Tämä on kommentti, mitä kuulin… Lue koko kirjoitus

Vauvakuume on saapunut…

su 12.1.2020

Huh huh vauvakuume…. se on todellinen. Jos joku olisi muutama… Lue koko kirjoitus

Hallikausi starttaa kahden…

ti 7.1.2020

Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitus

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Kolumni | tiistai 28. elokuuta 2012

Aamulehdessä 27.8 julkaistua:

” Yleisurheilu on pehmennyt nyky-yhteiskunnan muutoksessa ja menettänyt yksilöurheilun raaimmat ja jaloimmat piirteensä. Ristiriita on syvä. Se nyt vain on niin, ettei harrastelemalla pärjää. Turha on kuvitella, että tästä lajista kansainvälinen menestys irtoaa hymy suupielessä. Usain Boltinkin loppu häämöttää. Hän on alkanut inhota oksentelua. Lahjakkuutta ei ole se, että mahdollisimman pienellä harjoituksella tehdään tuloksia. Niihin nykynuoret pystyvät jo fyysisten mittojensa perusteella. Kun harjoitusastetta lisätään, alkaa tulla loukkaantumisia. Eivät ne johdu huonosta onnesta.
Tueksi on saatava rikkumaton pohja, painia, telinevoimistelua, juoksupelejä. Tällä reseptillä voi 15-vuotiaasta ryhtyä tekemään mitä tahansa. Lahjakkuutta ei ole se, että mahdollisimman pienellä harjoituksella tehdään tuloksia.”
Urho Salo oli 50 kerran peräkkäin Kalevan kisoissa toimittajaurallaan.
Ilmeisesti blogi ei kuitenkaan kaikkien silmiin asti ylettynyt. Ei edes Aamulehden kirjoittajien. Voi vain toivoa, että Salo tarkoittaa harrastelulla yleisurheiluun meneviä rahallisia panostuksia sekä lajiliiton toimintaa. Ilmeisesti jotkin asiat ovat toisille täysin mustavalkoisia. Yleisurheilu ja urheilu muutenkin tuntuu olevan yksi niistä asioista. Jos et pärjää ja menesty, olet auttamatta laiska, etkä treenaa tarpeeksi tai lahjoja ei vain ole. Jos menestyt… Niin noh, muulla ei olekaan väliä. Kunhan tuloksia tulee. Oli sinulla sitten treenitunteja enemmän tai vähemmän kuin sillä 20. sijan kaverilla.
Te, jotka ette häntä tunne, Manuela on 60m aitojen Suomen ennätyksen haltija ja oli aikanaan melkoisen kova juoksija.
Hänen tekstistään poimittua:
Väi­tän, et­tä suo­ma­lai­sen huip­pu-ur­hei­lun suu­rin on­gel­ma on luot­ta­muk­sen, yh­tei­söl­li­syy­den ja ilon puu­te.
 Jos Suo­mes­sa ha­lu­taan ke­hit­tää huip­pu-ur­hei­lu­kult­tuu­ria uu­del­le ta­sol­le, tie­toa ja mie­li­pi­tei­tä oli­si ke­rät­tä­vä it­se am­ma­tin­har­joit­ta­jil­ta ja ur­hei­li­joi­den to­del­li­sil­ta tu­ki­jou­koil­ta; val­men­ta­jil­ta, psy­ko­lo­geil­ta ja seu­roil­ta, jot­ka tie­tä­vät, mis­tä on ky­se ja mi­tä ar­ki to­del­li­suu­des­sa vaa­tii. Päät­tä­jät ja po­lii­ti­kot osaa­vat kyl­lä kri­ti­soi­da kii­tet­tä­väs­ti, mut­ta he­ti kun men­nään pin­taa sy­vem­mäl­le rat­kai­su­mal­le­ja ha­kien, al­kaa mo­nen päät­tä­jän pu­he ta­ker­rel­la.
Tä­mä vaa­tii toi­mit­ta­jil­ta omis­tau­tu­vaa asen­net­ta, tin­ki­mä­tön­tä työ­tä ja puh­das­ta ha­lua ym­mär­tää. Ja se on huo­mat­ta­vas­ti vai­keam­paa kuin pin­nal­li­seen ar­vos­te­luun ju­miu­tu­mi­nen. Sil­lä si­tä, mi­tä ih­mi­nen ei ym­mär­rä, sen hän tuo­mit­see.”
Suosittelen lämpimästi koko kirjoituksen lukemista kaikille. Joka sana on totta.
Mikään asia ei ole täysin mustavalkoinen. Jos treenaamalla 15 tuntia päivässä tietäisin voittavani olympialaiset, tekisin sen ehdottomasti ja ilman pienintäkään epäilystä. Voin myös sanoa, että niin tekisi suurin osa muistakin urheilijoista. Se ei kuitenkaan onnistu niin helposti. Jos Suomen yleisurheilun ja urheilun tilanteen parantaminen onnistuisi muutaman lauseen kommentilla: ”Tehkää kovemmalla asenteella, tehkää monipuolisemmin, tehkää paremmat pohjat, treenatkaa enemmän ja kovempaa”, eivätkö asiat olisi jo paremmin?
 Usain Bolt harjoittelee treeniryhmässään vähiten. David Storl, olympiakisojen hopeamitalisti kuulassa, treenaa 10 tuntia viikossa. Nämä mainitsemani urheilijat ovat tietenkin huippulahjakkuuksia, mutta jos nämä herrat lisäisivät harjoitteluaan 10 tunnilla viikossa, olisivat tuskin tuloksena uudet ennätykset. Jos voittajat mitattaisiin yksin treenimäärällä, mitalilistat menisivät monessa lajissa uusiksi.
Jokaiselle urheilijalle täytyy löytää se asia joka toimii. Toiselle toimii 30 tuntia treeniä viikossa, toiselle 10 tuntia, toiset tarvitsevat jatkuvaa voimaharjoittelua, toisilta voimaharjoittelu vie herkkyyden. Muotti ei ole kaikille se sama. Ikävä kyllä urheilu-uria on jokaiselle vain yksi, ja vaikka sitä en tahtoisi itsellenikään myöntää, on tässä hommassa myös yläikäraja. Jotkut löytävät sen punaisen langan tekemiseen heti, toiset etsivät sitä koko uransa löytämättä sitä. Varmaa on se, että kun lanka löytyy, alkavat löytyä tuloksetkin.

Kalevan kisoista sen verran, että Nooralotta Neziri jäi 12 sadasosan päähän Suomen ennätyksestä, toiseksi tullut Elisa Leinonen 28 sadasosan päähän. Jonathan Åstrand jäi 25 sadasosan päähän 200m Suomen ennätyksestä. 400m aitojen voittaja Anniina Laitinen juoksi seitsemän kymmenyksen päähän Helsingin Em-kilpailujen A-rajasta. Venla Paunonen hävisi Anniinalle kuudella sadasosalla. Oskari Mörö jäi 62 sadasosaa samaisesta rajasta. Oona Sormunen olisi ollut keihään tuloksellaan Helsingin Em-kilpailuissa 7 sijalla . Eleriin Haas jäi 4cm korkeuden Suomen ennätyksestä ja Elina Smolander hävisi hänelle 2cm. Hanna-Maari Latvala juoksi 200m metrillä uuden ennätyksensä, joka olisi tuonut Helsingissä Em-kilpailuissa 5. sijan. Miehet heittivät keihästä todella pitkälle. Lehdestä lainattua; ”Elokuu 2012, Lahden Kalevan kisat: Hyvä keihäskisa. Muuten maailman tasosta ei puhuta. Muutamat lajit muistuttavat nuorten SM-kisoja. Elääkö toivo? Väki katselee kentälle kuin hakisi apua.”
Totta on, että Suomen yleisurheilun taso on jäänyt monen muun maan tasosta. Faktaa on myös se, että ajat ovat muuttuneet. 30, 40, ja 50 vuotta sitten kentät ja välineet olivat huonompia, tieto ei kulkenut samalla lailla, erilaiset testauskeinot ja huoltaminen eivät olleet samaa tasoa kuin nykyään. 
 Toinen fakta: osallistujamaita olympialaisissa ja muissa arvokisoissa on huomattavasti enemmän, harrastajamäärät ovat myös kasvaneet maailmalla, muiden maiden panostus urheiluun on kasvanut kaikilla tasoilla, säännöt ja erilaisten ”apukeinojen” käyttäminen ovat tiukentuneet ja samaan aikaan dopingaineet ovat kehittyneet. 
Urheileminen arvokisatasolla vaatii pitkäjänteistä työtä ja kokonaisvaltaista panostusta. Tämä kokonaisvaltainen panostaminen ei monessa urheilulajissa Suomessa ole edes mahdollista ja syynä tähän ei ole panostajien puute. 
Viimeinen fakta: harrastelijoita suomenmestaruuskilpailuissa ei ole, urheilijoita on.
Vielä lopuksi.
Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut vastata melkoisesti erilaisiin kysymyksiin urheilusta ja urheilijan arjesta. Olen yrittänyt parhaani mukaan vastata noihin kysymyksiin tavoitteenani avata lisää urheilijoiden arkea koko kansalle. Palautetta on tullut paljon ja siitä ehdoton enemmistö on ollut positiivista. Suurimmissa unelmissanikaan en tätä odottanut. Kaikille tsemppaajille, minuun ja meihin urheilijoihin uskoville ja teille, jotka uskallatte seurata unelmianne niin kentällä kuin sen ulkopuolella, minä ja kollegani kiitämme. Koko sydämistämme.
4 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Kaksi viikkoa ilman…

su 1.12.2019

Tämä sunnuntaiaamu yhteistyössä Slurp tilauskahvin kera, tuntuu… Lue koko kirjoitus

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

to 29.8.2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa. Nyt on vaihteeksi yksi… Lue koko kirjoitus

Aamulehti 15.8.2012 Mielipide

Kolumni | keskiviikko 15. elokuuta 2012

Surkeaa, naurettavaa, huonoa, epäonnistujia, turisteja, sisuttomuutta, selkärangattomuutta ja tahdon puutetta. Nämä ovat muutamia niitä sanoja, joilla on kuvattu suurta osaa Suomen olympiaurheilijoista.  Rumempiakin kuvauksia löytyy, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta.

 

Olen naisyleisurheilija Pirkanmaalta. Olympialaiset ovat olleet unelmani jo lähes kaksikymmentä vuotta. Jo pienenä tyttönä seurasin urheilijoita, jotka kisasivat olympialaisissa ja toivoin, että joskus pääsisin sinne itsekin.  Treenitunteja minulle kertyy viikossa se 10–24 tuntia ja tuo 10 -tuntinen viikko on melkeinpä jo lomaa, koska treenejä on niin vähän. Urheilun rinnalla on aina tullut koulu tai työt. Viimeisin vuosi hommaa on tehty samalla, kun olen opiskellut ammattikorkeakoulussa ja normaaliin viikkoon kuuluu 25–35 tuntia koulua ja jo nuo yllä mainitut 10-24 tuntia treeniä. Koulussa tai töissä on käytävä, koska ruoka on jostain saatava pöytään. Alkoholia en käytä, karkit, suklaat ja muut herkut jäävät syömättä. Näen kavereitani ehkä kerran kuukaudessa jos ehdin ja ulkona en juuri käy. Unta on saatava se 9 tuntia ja rytmin on pysyttävä hyvänä, koska muuten tätä ei pysty tekemään. Erilaiset hulluttelut ja riehumiset on jätettävä, koska loukkaantumisen riski on liian suuri.

 

Tämä on omaa arkeani, ollut jo useamman vuoden. Tavoitteeni on tänä vuonna saada ihka ensimmäinen Kalevan kisojen mitali ja tietenkin paikka Suomi – Ruotsi -maaottelussa. Unelmani on päästä olympialaisiin Rio de Janeiroon. Jos kaikki menee täydellisesti, välieräpaikka siellä olisi mahtava ja unelmien todellinen täyttymys olisi finaali, joka vaatisi jo pienen ihmeen. Mitalia en kuitenkaan tule koskaan näkemään. Lajissani on yksinkertaisesti liian kova taso ja nuo suurten maiden koneistot hoitavat mitalit itselleen.

 

Kukaan urheilija ei urheile epäonnistuakseen. Tätä elämää ei jaksa sisuton ja surkea ihminen. Ei edes minun tasollani, puhumattakaan olympiatason urheilijoista. Kukaan ei mene tarkoituksella alisuorittamaan mihinkään kisoihin. Kyllä kaikki urheilijat tietävät kun he ovat epäonnistuneet. Urheilijat ovat niitä itsensä kovimpia ruoskijoita ja epäonnistumisen anteeksiantaminen itselleen on vaikeaa. Se on kuitenkin tehtävä.

 

Seurattuani näitä kisoja en voi olla kun surullinen. En urheilijoiden takia, sillä he ovat kaikki osaltaan voittajia. Treenaamaan olen aina jaksanut mennä niin räntäsateella kuin pakkasellakin. Vaikka treeniolosuhteet eivät parhaat ole olleet, treenit on tehty ja kaikki menty urheilun ehdoilla. Joskus tämä homma on melko yksinäistä, mutta valmentaja, perhe ja ystävät auttavat jaksamaan.  Näiden julkisten lynkkauksien jälkeen on kuitenkin kysyttävä: Uskallanko kohta edes yrittää toteuttaa unelmaani? Tahdonko joutua mahdollisesti kisoihin päästyäni haukuttavaksi ja pilkattavaksi, jos en ylisuorita tai pääse omalle ennätystasolleni. Jos tuo YKSI päivä elämäni 27 375:sta päivästä epäonnistuu, olen roskaa. Se määrittelee minut urheilijana ja sen mukaan olen surkea, sisuton, epäonnistuja ja turisti.

 

Kaikesta huolimatta aion kuitenkin yrittää. Urheilu on elämäni rakkaus. Se on se asia, joka tuo suurimmat surut ja ilot elämääni. Olen urheilija, suomalainen urheilija.

 

Noora Toivo
400m aitajuoksu
Toijalan Vauhti
Finland
54 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Kaksi viikkoa ilman…

su 1.12.2019

Tämä sunnuntaiaamu yhteistyössä Slurp tilauskahvin kera, tuntuu… Lue koko kirjoitus

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

to 29.8.2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa. Nyt on vaihteeksi yksi… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus