Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Pyörryttää

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2010-02-03
Hallikausi sitten meikäläisenkin kohdalla avattu.
Valmistautuminen hallikauteen sujuikin hieman niin ja näin. Kiitos viisujen, ei Pirkkahalliin ollut koko viime viikolla asiaa…. ilmeisesti D-halli ei ollut tarpeeksi tilava Eläkeläisten esitystä varten…. mikä sinänsä ihan ymmärrettävää, koska kyllä siihen malliin syntikat saivat kyytiä, että vähintään 10m turvaetäisyys lavan ja yleisön välissä oli välttämätön. Herkisteltyä tuli muistakin syistä kuin harjoittelupaikkojen vähäisyyden takia. Kun reisi alkoi toimia melko moiteettomasti päätti sitten selkä krampata kesken aitatreenin. Onneksi tämä saatiin pian hoidettua, mutta pari viimeisintä viikkoa on sujunut melko rennoissa merkeissä uiden ja suurimmaksi osaksi hapottomien treenien parissa.

Hallikauden aloitus sujui kuitenkin melko moitteettomasti. Se on uskomatonta vaikka edellisestä kisasta on alle 6kk niin sitä totaalisesti unohtaa koko ”kisatapahtuman”. Tuntui taas vaihteeksi ettei ole juossut kilpaa moneen vuoteen ja että ei ole urheilija ollenkaan. Onnekseni kyllä se, että on urheilija, palasi melko nopeasti mieleen, mikä on suht suvaittavaa ottaen huomioon, että kisakausi on alkanut. Myös monet muut mukavat kauan sitten unohdetut olotilat palasivat nopeasti kentälle päästyäni mieleen. Mm se, että vaikka KUINKA usein kävisi vessassa ja olisi aivan varma, että mitään kiinteää/nestemäistä/mitään siltä väliltä EI VOI ENÄÄ TULLA ULOS, sitä on silti jatkuva vessahätä. Kaikki jotka ovat yhtään jännitysherkkiä tai ovat koskaan osallistuneet 200m< matkoihin, ymmärtävät varmasti tämän tunteen. Oikein mukava fiilis… sen muun tunteiden vuoristoradan lisäksi. Sitä miettii läpi kaikki pahimmat asiat mitä juoksun aikana voi tapahtua, ja ne vielä pahemmat asiat mitä ei voisi edes kuvitella tapahtuvan juoksun aikana, kaikki maailman tekosyyt miksi juoksu ei kulje, luulee oksentavansa….luulee pyörtyvänsä… ja vielä mukavampi; TOIVOO pyörtyvänsä. Ja tietenkin kaikki muut itsetuhoiset ajatukset tältä väliltä. Nämä kaikki tunteet tosin helpottavat, kun juoksuja tulee ennemmän alle ja myös matkan pituus vaikutaa ainakin itseni kohdalla tunnetiloihin.

Mutta itse juoksuun. Juoksu kulki suunnitellusti, aidat osuivat kohdalleen ja kaikin puolin meni ihan hyvin. (Lukuun ottamatta pieniä urheilupuku ongelmia) Ajasta kuitenkin vielä olisi nipistämisen varaa, koska aidat osuivat tosiaan melko hyvin, niin ensi kisassa olisi edessä ainakin yksi aitaväli lisää 15 askeleella ja toivottavasti hieman kovempi loppu, koska allekirjoittanut tuppaa hieman löysäilemään viimeisen aidan jälkeen vaikka matkaa kuitenkin 45m vielä jäljellä… ja viime kisassa hieman saatoin taas lipsahtaa… Robinilta tuli äreää palautetta . 60 meni ihan jees, jäin enkasta jonkin verran, mutta se kovin terävyys taisi jäädä aitojen jälkeen vain toiveeksi, olin kyllä tosin odottanut parempaa aikaa huimioiden, että edellisvuonna juoksin molemmat lajit kovempaa ja kunto oli kuitenkin huonompi ja samoin nopeus. Lauantaina sitten Tähtienkisat edessä ja siellä Toivon mukaan Emman kkk on historiaa :]
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Korkattu

ke 4.7.2012

2011-05-19 25.1.2012 Korkattu!! Nyt pitkän hiljaiselon jälkeen… Lue koko kirjoitus

Ironiaa

ke 4.7.2012

Noniin!! Nyt sitten päivitystä tänne uusillekin sivuille.… Lue koko kirjoitus

Pohdiskelua ja odotusta.

ke 4.7.2012

2010-08-01 Piiiiiiiiiitkän hiljaiselon jälkeen tännekin nyt hieman… Lue koko kirjoitus

Joulu oli taas!

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2010-01-12
Hyvää tätä vuotta nyt sitten kaikille! Pahoitteluni, että en ole päässyt tänne vähään aikaan raportoimaan, mutta yllättäen, tekevälle sattuu ja kyllähän se edelleen meikäläisen kohdalla paikkansa pitää. Tästä siis alkaa tämän kertaiseni romaani:

Nyt onkin sitten hyvä muistella, mitä edellinen vuosi antoi ja mitä kujeita uusi voi tuoda mukanaan. Elikkäs, viimeksihän jäätiin siihen, että lattiat ovat allekirjoittaneelle tärkeämpi asia kuin jalka, ja jalan uhraus onkin täysin järjellistä toimintaa. Noh tietenkin sain ”hieman” tästä tempauksesta kuulla, niin kotoa kuin kavereiltakin… ensi kerralla taidan jättää tälläiset töppäykset kirjoittamatta tänne… tai sitten voisin lopettaa niiden tekemisen… mutta todennäköisemmältä tuntuu se, että lopetan vaan kirjoittamisen. Onneksi Toivoa on aina! Treenit (luojan kiitos) sujuivat jalasta huolimatta melkoisen hyvin, mitä nyt oikean puoleinen piikkari kyllä kirsti yllättäen aina välillä, mutta sainpahan kaikki juoksut juostua, vieläpä ihan mukavilla ajoilla.

Tosin meikäläisen epäonni ei siihen jäänyt. Se ei TIETENKÄÄN riitä, että telon itseäni ihan kotona/kavereilla/salilla yms yms. niin täytyyhän sitä elämää, jotenkin vielä vaikeammaksi saada. Ja sehän tuntuu itseni osalta aina onnistuvan, joten kroppa päätti ottaa kaksi päivää ennen joulua lopputilin ja tulin sitten tiistaina sairaaksi. Samat vanhan ongelmat, korvaan sattui, kurkku oli kipeä sekä kuume hieman nousi. Ja tietenkin ääni oli kuin piirretyllä. Eli siis minun jouluni meni sitten erittäin rauhallisissa merkeissä ilman treeniä ja ilman paljon mitään. Tosin sen verran jääräpää kuitenkin olin, että matkustin aatoksi kotiin ja olin siellä yötä. Erittäin viisas veto. Äite tietenkin antoi ykkösluokan hoivaa ja pumppasi täyteen lääkkeillä, mutta tosiaan, eihän se ehkä optimaalisin paikka sairaalle ollut. Nyt ei saa ymmärtää väärin, oli ihanaa olla kotona ja missään muualla en Joulua viettäisi, mutta ne, jotka ovat meidät tavanneet (meillä tarkoitan Nelliä, Emmaa ja itseäni… ja hieman ehkä koko perhettä) tietävät ettemme hiljaisimmasta päästä ole. Itse en tietenkään halunnut keskusteluista ulos jäädä joten kyllä meikäläisestäkin koko illan hälyyttävän paljon ääntä lähti. Ja senhän seuraavina päivinä kyllä huomasikin. Mutta mikäs sen mukavampaa viettää joulua pelejä pelaten…kröhöm…Aliasta, samalla kun äiti vetää kolmansia villasukkia jalkaani ja tarjoaa pipoa.

Lahjoja onneksi tuli! Uutta kukkaruukkua en tosin saanut.  Jollain sentään jotain järkeä päässä, ilmeisesti voisi samon tein antaa veitsisarjan…yhtä vaarallsia oikeissa käsissä molemmat=omissani. Mutta sain uuden urheilukassin, Reinot, piikkimaton (tai sellaisen pienemmän) hiustenkuivaajan (ei ehkä turvallisin lahja tämäkään) suklaata, pussilakanoita ja kaikenlaista pientä…oikeatsaan kaikki vaikuttavat potentiaalisilta tuhoaseilta näin jälkeenpäin ajatellen. Noh, täytyy käyttää varoen. Niin joo ja Robin osti ryppyvoiteen  Mutta onneksi kaikille kolmelle, ei tarvitse niin henkilökohtaisesti loukkaantua. Ehkä itse olisin toivonut tapaturmavakuutusta.. mutta ensi vuonna sitten.
Uusivuosi sujui ilman loukkaantumisia ja sokeutumisia, kiitos siitä. Tosin sairauden takia, missasin yhden leirin juuri ennen uuden vuoden aattoa, mikä kyllä harmittaa.

Nyt kuitenkin niihin uusiin kujeisiin. Ihmeitäkin VOI tapahtua: olin laskettelemassa.. ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni, vieläpä laudalla…. ja tässä uudella sohvalla nyt istun Terveenä JA ILMAN murtumia, aivotärähdystä TAI edes sisäisiä verenvuotoja.(Ainakaan laskettelusta johtuvia) Ihmeitä siis tapahtuu.

Urheilun kannalta myös uutisia. Viime viikolla tein 10-loikan uuden ennätyksen, meni yli 27m ensimmäisen kerran JA uuden 20m lentävän ennätyksen SEKÄ kyykkäsin 8x100kg. ELI siis lepo teki ihan terää ainakin terävyydelle. 2010 alkoi siis hyvin… liian hyvin ollakseen totta. Treenit alkoivat loistavasti sairauden jälkeen ja kaikki kulki enemmän kuin hyvin. Viime viikolla tosin tein Robinin kanssa nopeustreenin, joka kulki loistavasti. Kaikki juoksut sujuivat todella hyvin, 20m lentävät menivät hyvin ja telinelähdöt olivat räjähtäviä ja kaikki sujui. Tein siinä sitten treenin lopussa 80m vetoja ja kolmannen kohdalla sitten takareisi kramppasi. Ei onneksi mikään hajonnut, en ainakaan usko, mutta nyt kolmeen päivään en ole voinut juosta kunnolla. Tänään hieronta ja saa nyt sitten nähdä, missä vaiheessa taas voi juosta täysiä. En kuitenkaan suostu masennukseen vajoamaan. Hyvää tässä kuitenkin on se, ettei ainakaan mikään revähtänyt tai mennyt poikki. Ja tulipahan uusia ulottuvuuksiakin tähän itsensä telomiseenkin. Tylsää se kun aina on vaan sairas ja kukkaruukut putoavat päälle.

Eli tässä meikäläisen kuulumiset viime ajoilta. Suville vielä vastaus, en todellakaan tiedä, miten on mahdollista että kaikki tapahtuu aina meikäläiselle, ja todellakin jos joku voi mennä pieleen, se menee. Oikea Aku Ankka syndrooma. Tosiaan myös tämän takareiden takia en vielä varmaksi voi sanoa hallikauden kisoista, mutta ainakin pyrin aloittamaan Tampereella 2.2 kisat 300aj ja ehkä 60m, mutta sen näkee myöhemmin. Nyt pulu kuittaa ja ensi kerralla toivottavasti ei tule tällaista romaania tänne ja jos tulee sitä ei tarvitse kaikkien lukea pelon sekaisin tuntein.
Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Korkattu

ke 4.7.2012

2011-05-19 25.1.2012 Korkattu!! Nyt pitkän hiljaiselon jälkeen… Lue koko kirjoitus

Ironiaa

ke 4.7.2012

Noniin!! Nyt sitten päivitystä tänne uusillekin sivuille.… Lue koko kirjoitus

Pohdiskelua ja odotusta.

ke 4.7.2012

2010-08-01 Piiiiiiiiiitkän hiljaiselon jälkeen tännekin nyt hieman… Lue koko kirjoitus

I love my floors.

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2009-12-21
Terve tänne päin taas. Nyt lyhyt referaatti tärkeimmistä meikäläisen viime aikojen tapahtumista.
Treenit sujunut hyvin ja viikon takainen leirikin onnistui moitteettomasti. Viime viikko pidettiin vähän rennompana, mutta sunnuntaina tuli kuitenkin Nellin ja Emman kanssa vedettyä kahdet treenit Pirkkahallissa. Käteen näistä jäi mm. uusi tämän kauden 20m lentävän enkka sekä Erittäin uupuneet/ jumissa olevat jalat. Illalla juostiin 10x200m ja loppuun siihen päälle vielä yks 200m täysiä, joten jalat kiitti taas vaihteeks. Juoksut olisi kyllä voineet tuntua paremmilta, mutta meikäläisen treenin motto oli: ”Määrä korvaa laadun”… vaikka ilmeisesti sen pitäsi olla toisinpäin. Anyway, hyvät treenit kuitenkin tuli vedettyä. Tosin tapaturmasaldo alkaa jälleen kerran olemaan kovassa kovassa nousussa.
Sunnuntain aamutreenissä vedettiin nopeutta ja telinelähtöjä yms. Noh meikäläisellä oli tietenkin aika hyvä fiilis jaloissa, koska melko kevyt viikko treenin kannalta takana joten olo oli ”iskussa”. Juostiin siinä sitten lähtöjä telineistä kolmisin ja Robin muistutteli, että pysykää matalana ja lähtekää terävästi. Tietenkin omistautuneena urheilijana tein työtä käskettyä, mutta se viimenen lähtö lähtikin jo niin terävästi, että minä (ei todellakaan järjellä pilattu yksilö) löin itseäni nyrkillä otsaan  Muistoksi tästä tempauksesta jäi pieni kuhmu… Ja ennen kuin kukaan kysyy, en todellakaan tiedä miten se oli edes mahdollista.
Viimeisin viittaus siihen, että todellakin pitäisi sitä tukan värjäystä harkita tapahtui tänän aamuna: venyttelin olohuoneessa kaikessa rauhassa ja katselin samalla tv:tä. Tein sitten yhden venytyksen, missä jalat nojaavat tv/palkintohyllyä vasten. NOH, tämän palkintohyllyn päällä on Erittäin suuri viherkasvi ERITTÄIN suuressa ruukussa. (Yhteispaino n. 8-10kg) Se viherkasvi on saattanut hieman villiintyä ja suurin osa oksista yms. on ruukun yhdellä puolella (sillä puolella, mikä osoittaa maahan. Ja kasvi siis n. 2m korkeudesa) Venyttelyn aikana ruukku yht´äkkiä heilahtaa uhkaavasti ja alkaa pudota. Minä TIETENKIN erittäin älykkäänä ja suojeluvaistoisena yksilönä siirrän jalan pois ruukun tieltä…. NOT! Aikaa siitä kun ruukku putoaa ja osuu maahan kuluu n.0.5 sec. Tämän aikana minä teen seuraavia päätöksiä: lattiamme on hienoa tummaa puuta, jossa on jo jonkun tietyn henkilön syystä melkoisesti naarmuja…kuka lie tämän henkilö….Se ei kylläkään nyt ole tärkeätä. Tämän kämpän hankimme osittain sen takia, koska allekirjoittanut rakastui tummaan lattiaan. (Ruukku koko ajan lähenee tätä elämääkin arvokkaampaa lattiaa, kun näitä asioita pyörittelen päässäni ja punnitsen eri vaihtoehtoja) Päätös numero yksi: lattiaa on suojeltava keinolla millä hyvänsä…. Mistä päästään seuraavaan päätökseen: Millä sitä suojellaan? Hmm.. vaihtoehtoina voisi olla kädet, mutta jostain syystä ne eivät tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Pieni pelko myös siitä etten kerkeisi saamaan käsiä väliin tarpeaksi ajoissa. Plus ruukku tosiaan on ISO joten sormien katkeamis riksi on erittäin todellinen (eikä päätöstä helpota se, että melkein leikkasin vasemman käden etusormen pään melkein poikki tehdessäni ruokaa), eli millä siis suojella lattiaa?? NO JALALLA TIETENKIN! Minä kurottaudun lähemmäs ruukkua sen koko ajan pudotessa kovempaa ja kovempaa kaunista lattiaamme kohti, valkoinen lasi (tai mikä savi lienee) lähestyy ja lähestyy lattiaa satojen kilometrien tuntinopeudella. 30cm ennen lattiaan osumista minä saan juuri ja juuri jalkapöytäni ruukun ja lattian väliin. Ruukku putoaa jalalleni, joka luonnollisesti antaa tämän painosta periksi ja kauniisti siitä räsähtää tälle kallisarvoiselle lattialle tuhannen palasiksi. Siinä sitten kirosanoja lennätellen katselen seuraamuksia ajatukseni kulusta. Eli mitä muistoksi jää? Kipeä, turvonnut ja koko ajan tummentuva oikea jalkapöytä sekä tieto siitä, että yliopistoon ei ainakaan tällä älykkysosamärällä asiaa ole  Mutta mikä tärkeintä! Lattiaan ei jäänyt naarmua <3 ….. Tosin imuroidessani noin tonnia multaa pitkin kämppää saatoin tehdä sellaisen 10cm valkoisen viirun sohvan viereen….
Elikkä tälläistä minulle tänään. Nyt täytyy nousta ja mahdollisesti hakea jonkinlaisia sidetarpeita tähän jalkaan ja käväistä kaupassa ostamassa se blondi hiusväri.
Hyvää ja ennen kaikkea TURVALLISTA joulua ja uutta vuotta kaikille!

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Korkattu

ke 4.7.2012

2011-05-19 25.1.2012 Korkattu!! Nyt pitkän hiljaiselon jälkeen… Lue koko kirjoitus

Ironiaa

ke 4.7.2012

Noniin!! Nyt sitten päivitystä tänne uusillekin sivuille.… Lue koko kirjoitus

Pohdiskelua ja odotusta.

ke 4.7.2012

2010-08-01 Piiiiiiiiiitkän hiljaiselon jälkeen tännekin nyt hieman… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus