Saako ekohippi lentää?

Kolumni | torstai 3. lokakuuta 2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin todellista. Jopa niin todellista, että pahimmassa ahdistuksessa olen soitellut yhdelle kaverilleni (kuka on potenut samaa ahdistusta) ja kysellyt apuja, miten tuota sydäntä riipovaa ja vatsaa vääntävää ahdinkoa saisi helpotettua.

 

Huoli ilmastonmuutoksesta on herättänyt aivot sulamispisteeseen asti vievän määrän kysymyksiä ja ajatuksia. Päällimmäisenä ajatuksena on ollut kaino toive siitä, että olisin fiksumpi. Siis sellaisella tasolla fiksu, että omaisin superinsinöörin aivot ja voisin keksiä jonkin innovaation ja tehdä isossa mittakaavassa asialle jotakin. Ikävä kyllä, koska aivot eivät ole luokkaa Albert Einstein, niin on täytynyt tyytyä arkisempiin muutoksiin. Ja niitä on tullut paljon.

 

 

Tein kuukausi sitten useamman testin, missä olen laskeskellut hiilijalanjälkeäni. Testeistä riippuen olen pienentänyt omaa jalanjälkeäni noin 50%. Tosin suuri pienentäjä on, kun yksiössäni asuu tällä hetkellä kaksi ihmistä. Asumistilanne on väliaikainen, joten todellinen vähennys lienee lähempänä luokkaa 30%. Olen kuitenkin ylpeä tästä suorituksesta, koska muutoksia on toden totta tullut tehtyä. Ohessa niistä muutamia:

 

• Lihan syöminen on minimissä (noin 2-4 kertaa kuussa)
• Ruuan ostaminen on muutenkin mennyt järkevämmäksi, pyrin valitsemaan lähiruokaa ja kausituotteita
• Veden käyttö on vähentynyt: suihkut ovat nopeita, tiskit tiskataan mahdollisimman vähällä vedellä ja pesukone on aina täynnä pyykkiä pestessä ja ekologisimmalla ohjelmalla (ei koskaan pikaohjelmaa, koska se on epäekologisin ohjelma)
• Sähkö vaihtui jo aikoja sitten vihreäksi
• Ruokahävikki on vähentynyt huomattavasti ja kaupan päälle ostan jonkin verran ruokahävikkiin menevää ruokaa (Matsmart myy todella halvalla tuotteita, mitkä ovat joko vanhentumassa tai muuten pakkauksessa on jokin virhe. Valmiita ruokia haetaan Resquesta, mikä myy halvemalla ravintolaruokaa, mikä muuten menisi hävikkiin)
• Kierrätykseen menee kaikki
• Kämpässä on suurin osa ajasta patterit pois päältä tai ne ovat pienellä lämmöllä
• Olen jonkin aikaa ostanut lähinnä käytettyä tavaraa (sitä ennen jo alkanut välttelemään pikamuotia ja ostannut vastuullisemmin tuotettua) ja lainannut kavereilta vaatteita, mutta pari kuukautta sitten alkoi vuoden ostolakko vaatteille ja tavaroille (pois lukien osa urheiluvaatteista, yhteistyöt ja tietenkin jos jokin menee rikki. Lisäksi, jos muutto tulee, niin uuteen kämppään saa ostaa tarvittavia huonekaluja, mutta yritän ostaa kaiken käytettynä)
• Matkat taittuvat pääasiassa pyörällä tai julkisilla
• Ne matkat, mitkä mennään autolla, mennään kaasuautolla ja polttoaineena käytetään biokaasua, mikä on kaikista vaihtoehdoista ylivoimaisesti ekologisin (85% ekologisempaa kuin perus bensa-auto)
• Lentäminen on vähentynyt (alle viikon lomamatkoja ei enää lennetä) ja lennot kompensoidaan istuttamalla puita. Tarkoitus on myös sijoittaa yrityksiin, mitkä tekevät töitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi
• Kertakäyttöistä en arjessa osta
• Asun pienehköissä neliöissä ja tätä pyritään jatkamaan myös kun kämppä ostetaan
• Muovin käyttö on vähentynyt huomattavasti ja tämä ei suoranaisesti hiilijalanjälkeen liity, mutta kosmetiikka on nykyään paljolti luonnonkosmetiikkaa. Lisäksi koko elämä on yleisesti ottaen säästeliäämpää kautta linjan, tavarat käytetään okeasti loppuun ja korjataan jos menee jokin rikki

 

Alkuun osa muutoksista oli hivenen haastavia. Etenkin liikkumisen suhteen joskus tuntuu, että laiskuus iskee, mutta silti pyrin mahdollisimman paljon menemään pyörällä. Vaikka auto on käytössä. Lisäksi lihan kanssa oli ajoittain ongelmia ja on tuo ostolakkokin välillä kiristänyt hampaita, koska olen yhdestä kenkäparista unelmoinut jo pari vuotta. Mutta tottumiskysymyksiä nämä paljon ovat. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän nuo muodostuvat elämäntavoiksi, jolloin tekeminen on helpottunut selkeästi.

 

Mutta otsikon aihe on haastava, mistä halusinkin enemmän kirjoittaa. Lentäminen.

 

Kerkesin poikakaverin kanssa ostaa ennen tätä käsiin räjähtänyttä ilmastoahdistusta lomalennot Kroatiaan. Ja olo oli erittäin ristiriitainen. Pahimmassa vaiheessa ahdistusta mietin, että haluan perua koko reissun, mutta se nyt olisi ollut himpun verran jo hullua, kun kaikki oli maksettu. Nyt tuo reilun viikon mittainen reissu on takana ja se oli aivan ihana. 

Ja viime aikoina olenkin paljon pohtinut otsikon kysymystä. Saako ekologiseen elämään pyrkivä ja parempiin valintoihin kannustava lentää? (Valitsin otsikoksi huomattavasti raflaavamman version tästä kysymyksestä.)

 

Osalla tuntuu olevan vastaus asiaan: ei saa. Jumankekka itselle tuli joku jopa aukomaan päätään, kun yhdessä Instagram storyssani näkyi pahvimukeja (ostin niitä rammalle kaverilleni hänen pyynnöstään). Ekologisuudessa tuntuu ikävä kyllä ainakin osalla olevan vahva: ”Ellet tee täydellisesti ja muuta savimajaan asumaan, niin pidä turpasi kiinni ” -asenne. Ja se on surullista, väärin ja aiheuttaa paljon ikäviä lieveilmiöitä.

 

Pohdin todella kauan, viitsinkö alkaa somessa edes puhumaan ekologisemman elämän puolesta ja kannustaa ihmisiä toimintatapojensa muuttamiseen. Asia on minulle tärkeä. Jopa niin tärkeä, että olen sanonut ihan suoraan yhteistyökumppaneille eli rahalle ei, koska yritys ei vastannut omia arvojani. Koen myös velvollisuudekseni puhua näistä asioista, koska itselläni on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa tuhansiin ihmisiin. Silti asian puolesta puhuminen epäilytti juurikin tuon ylläolevan asenteen takia.

 

Jos et tee täydellisesti, niin et saa asian puolesta rummuttaa.

 

Ja tämä asenne on massiivisen takapuolesta. Itse näitä muutoksia elämääni tehdessä olen huomannut, että ekologisempi elämä on hyvin samanlainen muutosprosessi, kuin mikä tahansa elämänmuutos. Sitä kannattaa tehdä asteittain. Itse ole valmis aika paljonkin omaa arkeani muuttamaan ja ”vaikeuttamaan” näiden arvojen takia. Mutta joku raja tähänkin tulee. Yksi raja on matkustamisessa. Olen valmis vähentämään ja kompensoimaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että matkustamisen lopettaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Ei urheilun takia (koska leirit, kun hallit ovat kiinni ja ulkona pakkasta) ja ihan myös maailman matkaamisen halun takia. Toki tälle vuodelle oli syksyyn suunnitteilla yksi ulkomaanleiri, minne en enää muun muassa ilmastoahdistuksen takia halua mennä. Suomessa voi kohtalaisen hyvin syksyllä treenata ulkona ja tarvittaessa ajatus on mennä Suomen sisäisille leireille.

 

 

 

Olisi mahtavaa jokin viisaus tähän vielä lisätä, mutta en tiedä onko sellaisia. Koko ilmastokeskustelu tuntuu ajoittain ahdistavalta ja välillä jopa siltä, että vääjäämätön tuho täällä on joka tapauksessa edessä. Tosin nuo ajatukset yritän sysätä sivuun. Asia, mihin kuitenkin jokainen voi vaikuttaa, on oma tekeminen. Ja siksi meikäläinenkin parhaansa on yrittänyt muutoksia elämään tehdä ja samalla kannustaa muita pohtimaan omaa tekemistään.

 

Tosin edelleen tuo otsikon kysymys valvotuttaa: Saako ekohippi lentää? Tai vielä parempi: Saako ekohippi tehdä ylipäänsä mitään muuta kuin asua siellä savimajassa ja odotella omaa kuolemaansa samalla tehden massiivisen paljon töitä jättääkseen mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jälkeensä?

Tästä talteen hyviä venytyksiä juoksijalle

Hyvinvointi | keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Venyttely ja kehonhuolto ovat asioita, missä monella juoksijalla ja urheilijalla (allekirjoittaneella mukaan lukien) on usein petrattavaa. Onnekseni tässä vuosien varrella on melkoisen laaja pankki hyviä venytyksiä nimenomaan juoksijalle tarttunut mukaan. Ohessa on hyviä (tarkalleen ottaen 10) venytyksiä juoksijalle. Tai oikeastaan liikkeet sopivat jokaiselle kuka toivoo lantion alueelle ja alaraajoihin lisää liikkuvuutta.

 

Ja niin, miksi kannattaa venyttelyä aika ajoin harrastaa? Noh jos treenaa, mutta ei koskaan huolla kroppaa, niin se on vähän sama kuin ajaisi autolla moottoritiellä nelos-vaihteella. Näennäisesti homma voi mennä hetken ok, mutta katastrofin ainekset on havaittavissa ja paljon potentiaalia jää käyttämättä.

Tähän kohtaan muistutuksena, että kylmiä lihaksia ei tulisi koskaan venytellä eli jos tämän setin tekee ennen treeniä, niin alle kannattaa tehdä pieni veryttely. Sama pätee toiseen suuntaan, että väsyneitä lihaksia ei myöskään ole hyvä venytellä eli kovan treenin (tällä tarkoitetaan todella kovia treenejä) jälkeen loppuverkka kannattaa tehdä, mutta venyttely kannattaa tehdä parin tunnin päästä.

 

Tämä kyseinen setti sopii sekä ennen, että jälkeen treenin. Liikkeet kannattaa tehdä huolella eikä kyse ole nopeuskilpailusta eli ne kannattaa tehdä myös rauhassa.

 

Toivottavasti tämä tulee käyttöön ja mukana olisi uusia liikkeitä, mitä voi omaan tekemiseen ottaa käyttöön!

Jos kiinnostaa haastaa itseään lisää, niin tässä linkki tehokkaaseen porrastreeniin ja täältä pääsee pakaran tappajaan eli 10 liikkeen pakaratreeniin.

Mahtavia treenejä kaikille!

Vaeltamassa Tampereen kupeessa: Birgitan polku

Arki | maanantai 16. syyskuuta 2019

Ai että syksy, ylimenokausi ja luonnossa vaeltaminen! Ylimenokauden (loman) ollessa hyvässä vauhdissa ja peruskuntokauden orastaessa horisontissa, tuo halvin terapiamuoto (vaeltaminen) on tullut jälleen kuvioihin. Luonnossa samoilu on hyvin lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Lähialueen kohteet, kuten Siikaneva ja Helvetin järvi ovat kohtalaisen tuttuja. Nuuksiossakin on trauma tai kaksi aiheutettu tuolla aikoinaan jakamallani fiaskoksi muttuneellatelttaretkellä. Tosin aivan Tampereen kupeessa oleva Birgitan polku oli enemmän tai vähemmän uusi tuttavuus. Ennen tätä syksyä.

Suunnittelu ei ole omien vahvuuksien osiossa, joten reissuun lähdimme melko extempore meiningillä. Reppuun safkaa ja kamera, lenkkarit jalkaan, Googlesta neuvot ja ei kun menoksi!

Noh Google maps ohjeisti Ammejärven laavulle, johon nokka kohdistui. Tulimme kohtalaisen erikoiselle metsätielle, missä navigaattori sanoi olevamme perillä. Toki missään ei näkynyt polkua. Tuolla ”Raivolla läpi, vaikka harmaan kiven” mentaliteetilla varustetulla poikakaverilla oli selkeä suunnitelma. Metsän, ojien ja mikä vaikutti kuivahtaneelta suolta läpi kohti navigaattorin neuvomaa laavua. Omat varovaiset ehdotukset uudesta reittivalinnasta kaikuivat tyhjälle metsälle, koska jääkaapinjakaja viiletti jo määrätietoisesti askellen noin 100 metrin päässä.

 

Onneksi tämä määrätietoisuus palkittiin ja noin 10 minuutin päästä (ilman kolhuja tai suohon hukkumisia) löysimme Googlen neuvoman Ammejärven laavun. Tulipaikkoja oli useampi ja parikin vessaa löytyi laavujen lähettyviltä. Toki makkarat ovat jääneet jo parikin vuotta kauppaan eli matka jatkui.

Birgitan polku on tosiaan itselle melkoisen uusi tuttavuus, joten valitsimme summa mutikassa sopivan mittaiselta tuntuvan reitin. Tälläinen reitti oli Houkkalammen reitti, mikä oli 4.6km mittainen. Matkalle mahtui kunnon metsäpolkuja, aukeampia hakkuualueita ja tietenkin itse määränpää eli lampi.

Suosittelen ehdottomasti käväisemään tämän pätkän Birgitan polkua! Tampereelta reitti on sen verran lähellä, että iltapäivä ja ilta riittää mainiosti reitin kulkemiseen. Tosin jos ilma on sateinen, niin kannattaa ottaa kumisaappaat, koska paikoittain reitti on melko kosteaa. Tai ainakin vaikuttaa, että potentiaalisesti se menee erittäin kosteaksi, jos yhtään sataa. Me valitsimme tuon viime viikon hellepäivän omalle vaellukselle, joten lenkkarit riittivät mainiosti, vaikka alussa olikin tuo maailmanlopun osio, minkä läpi menimme.

 

Onko täällä muuten ihmiset kulkeneet Birgitan polulla? Olisi kiva kuulla lisää hyviä pätkiä, mitä Tampereen lähistöllä voisi käydä kulkemaan.