Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Miten sinä haluat vaikuttaa?

Kolumni | maanantai 26. marraskuuta 2018

Minulle linkattiin pari viikkoa sitten erinomainen videoklippi. Videolla eräs sosiaalisen median vaikuttaja kyseenalaistaa some-vaikutajien tekemistä ja toimintaa. Hän heitti ilmoille kysymyksen, että jos olet vaikuttaja, niin miten haluat vaikuttaa muihin? Onko tilisi sellainen, mikä kannustaa saavuttelemaan kauneuden tasoa, mikä ei ole luonnollisin keinoin mahdollista edes saavuttaa? Vaikutatko muihin saamalla heidät haluamaan ja ostamaan mahdollisimman paljon tavaraa, millä ei koskaan saavuta todellista onnea? Lopullinen kysymys oli: Kun ihmiset tulevat sivuillesi, lähtevätkö he sieltä parempina vai huonompina pois? Jos joku haluaa videon kurkata, niin sen näkee täältä. Ja itseasiassa suosittelen kaikkien somessa enemmän aikaa viettävien tuon kurkkaavan. Siinäpä pähkinää purtavaksi illalle.

 

Meikäläinen on monia asioita. Tai sanotaanko, että teen monia asioita. Pääasiassa urheilen, mutta vuosien varrella yleisurheilun ohella minusta on tullut jonkin tason vaikuttaja. Koen, että jokainen kuka laittaa sosiaaliseen mediaan yhtään mitään, on jollain tasolla sosiaalisen median vaikuttaja. Vaikka tuohon termin ”yleiseen” määritelmään ei ehkä sovikaan. Oikeastaan ei ihmisen tarvitse olla edes sosiaalisessa mediassa ollakseen vaikuttaja. Vaikutat sanoillasi ja teoillasi joka päivä ihmisten elämään. Opettaja vaikuttaa useamman elämään, kuin keskellä peltoa asuva eläkkeellä oleva pariskunta. Tuhansia seuraajia omaava sosiaalisen median ammattilainen vaikuttaa useampaan kuin äiti, joka jakaa mielipiteen sadalle Facebook kaverilleen. Mutta kaikki tästä huolimatta vaikuttavat ympärillään oleviin ihmisiin ainakin jollain tavalla.

 

Moni sosiaalisen median vaikuttaja sanoo, että he haluavat inspiroida. Mutta mihin? Design kotiin? Täydelliseen meikkiin? Sixpäkkiin? Ylelliseen elämään? Ostamaan enemmän tavaraa ja kuluttamaan lisää? Täydellisyyteen pyrkimiseen? Mitä inspirointi oikeasti tarkoittaa? Onko se vain sana, mitä käytetään kauniiden mutta väistämättäkin enemmän tai vähemmän valheellisten tilien ja elämien esittelyyn?  Ja vielä tärkeämpää: Jos asia on näin, niin onko tällainen inspirointi oikeasti arvokasta?

inspire

 

On tehty tutkimuksia, joissa sosiaalinen media on linkitetty ihmisten masentumiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Syynä ovat oikeiden ihmiskontaktien vähentyminen, epärealistiset odotukset elämältä ja riittämättömyyden tunteet, mitä sosiaalinen media luo. Sosiaalinen media ja etenkin Instagram luovat illuusion, että kaikilla muilla ovat asiat aina hyvin. Kaikkien muiden elämät ovat aina jollain tapaa parempia kuin omasi.

 

Tilanne ei kuitenkaan koskaan ole tämä. Eihän meillä kenelläkään aina hyvin mene, vaikka kuinka sellaista kuvaa yrittäisi luoda. Tunnen ihmisiä ketkä sosiaalisessa mediassa elävät täydellistä elämää; on vaatteita, tavaraa, valkoista hymyä ja kauneutta, mutta todellisuudessa he ovat yksinäisiä. Tunnen ihmisiä, ketkä hehkuttavat onnellista ja upeaa parisuhdetta, mutta todellisuudessa pettävät puolisoaan. Tunnen ihmisiä, ketkä ovat mielettömän menestyneitä ja elävät mielenkiintoista elämää sosiaalisessa mediassa, mutta ovat onnettomia. Tunnen ihmisiä, ketkä paistattelevat kauneudella ja upeudella Instagramissa ja todellisuudessa eivät näytä livenä edes samalta ihmiseltä. Ja tunnen ihmisiä ketkä tekevät päättömiä määriä töitä ”lääkkeiden” avittamana ja vaarantavat terveyttään, jotta voivat ostaa kallista tavaraa ja matkoja, mitä esittelevät sosiaalisessa mediassa muille. Onko tämä nyt sitä inspirointia? Oikeastaan vielä parempi kysymys: Onko tämä nyt sitä hyvää elämää?

 

Milloin  siitä oikeasta hyvästä ja onnellisesta elämästä tuli toisarvoisempaa kuin hyvältä näyttävästä some-elämästä?

taivas

Aloin pohtia, mihin itse haluan vaikuttaa? Kun joku käy blogissani tai Instagramissani, niin lähtevätkö he paremmalla fiiliksellä pois? Onko vaikutukseni tehnyt ihmisestä mahdollisesti iloisemman tai energisemmän? Ovatko he oppineet jotain hyödyllistä? Ovatko juttuni saaneet parantamaan tapoja tai pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta? Olenko kenties saanut tuotua huumoria ja naurua arkeen? Vai lähtevätkö he pois ajatellen, että heidän täytyy ostaa enemmän tavaraa, olla laihempia, kauniimpia ja pyrkiä täydellisyyteen, jotta he olisivat riittäviä ja onnellisia?

 

Tähän kysymykseen (mitä ihmisille jää käteen omien juttujeni seuraamisesta) en voi absoluuttisella varmuudella vastata. En tiedä miten ruudun toisella puolella oma tekemiseni vastaanotetaan. Tiedän vain sen, että minulla on tietyt arvot, joiden mukaan haluan elää ja joiden puolesta haluan puhua. Oikeassa elämässä sekä siellä sosiaalisessa mediassa. Haluan tuoda rehellisesti elämääni ja mielipiteitäni esille. Oli kyse sitten ulkonäköpaineista, burnoutista, urheilijoiden puolustamisesta tai vaikkapa pakeista.  Haluan kannustaa asioihin, kuten terveelliseen elämään, liikuntaan, urheiluun, aitouteen, unelmien tavoitteluun ja ”parempiin” arvoihin. Tavoitteeni on naurattaa jutuillani, jakaa vinkkejä ja asioita, mitkä mahdollisesti auttavat muita. Haluan elää omien arvojeni mukaan.

 

Ja siinä kai se jutun juoni on. Jokainen tekee ja tuo esille asioita omien arvojensa mukaan. Toisen arvot voivat olla täysin erilaiset kuin toisen. Lopputulos on kuitenkin se, että jokainen vaikuttaa jollain tapaa seuraajiinsa ja ihmisiin ympärillään. Tavalla tai toisella.

 

Se lopullinen kysymys kuuluukin: Miten sinä haluat vaikuttaa?

2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Leireilyä ja…

ti 19.3.2019

Pitäisiköhän tässä vaiheessa elämää olla yksilönä jo sen… Lue koko kirjoitus

Vihdoinkin ammattiurheilija

to 14.2.2019

Postaus tehty yhteistyössä Stadiumin kanssa. Voi kuulkaas! Hyvinkin… Lue koko kirjoitus

Kun asiat menevät…

ke 19.12.2018

Nelisen viikkoa takaperin meikäläinen vietti useamman illan kotona… Lue koko kirjoitus

Paras kalaruoka just nyt: ceviche

Ruoka | keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Ennen kuin kukaan pelästyy ja huutaa RUOKAMYRKYTYS luettuaan ”limen mehulla kypsennettyä raakaa kalaa” niin allekirjoittaneen on sanottava muutama asia tästä ruuasta. Ensinnäkin ceviche on ehdottomasti yksi suosikkiruuistani tällä hetkellä. Se on nopea valmistaa, helppo, maukas, terveellinen ja se kaikkein tärkein: en ole kertaakaan saanut ko ruuasta ruokamyrkytystä. Tämä siitäkin huolimatta, että teen ruokaa tyylillä ”tossa oli varmaan teelusikallinen suolaa” ja kaadan summa mutikassa tavaraa sörsselin sekaan. Eli skeptisimmät hellapoliisit ja herkimmät vatsapöpöjen keräilijät olkaa huoletta!

 

Yritän syödä kalaa muutaman kerran viikossa ja entinen perus pannulla paistettu lohi alkoi maistua puulta. Jo vuosi sitten. Unohtamatta, että valmistusprosessissa tuli kolmannen asteen palovammoja ja häätö jatkuvasta kiljumisesta, koska öljyä poksahteli käsille. Toki voisihan lohen uunissakin tehdä, mutta tätä cevicheä tarjoiltiin yhdellä illallisella ja olin siltä istumalta myyty.

Ai että on meinaan hyvää!

Ai että on meinaan hyvää!

Mitäpä sieltä kaupasta sitten pitäisi napata mukaan? No kuulkaas ohessa olisi sekä listaa, että ihan kuvan muodossa aineksia.

  • Tuoretta lohta (noin 500g ja siis ihan kaupan kylmähyllyltä ostettua olen käyttänyt. Ei tarvitse lähteä kokeilemaan onneaan josko Tammerkoskesta tulisi Norjalaista laatulohta)
  • Tuoretta korianteria (noin ruukullinen)
  • 1-2 chiliä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • Isohko punasipuli
  • 4 limeä
  • Suolaa (noin teelusikallinen… eli sillain fiiliksen mukaan maustettuna)
  • Ruokosokeria (noin 1-2 ruokalusikallista)

ceviche

resepti

Nuo valkosipulin, chilin korianterin ja punasipulin määrät riippuvat nyt paljon omasta makumaailmasta. Itse olen käyttänyt kokonaisen suurehkon chilin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että tahdon tulisempaa. Korianteria olen laittanut ¾ osaa ruukusta, mutta ensi kerralla se menee kokonaan, koska se on erittäin hyvää.

 

Mitenkäs se valmistus menee? No kuulkaas seuraavanlaisesti!

  • Lohi pieniksi paloiksi isoon astiaan (tämä on ylivoimaisesti vaikein ja aikaa vievin osa, koska veitsen käsittelytaitoni ei ihan japanilaisen sushimestarin tasolla vielä ole)
  • Päälle noin teelusikallinen suolaa
  • Perään 1-2 ruokalusikallista ruokosokeria
  • Purista limen mehut astiaan kalan seuraksi (kuiviksi puristetut limet meikä sijoittelee pitkin keittiötä peittämään kummallista hajua, mikä aina aika ajoin siellä leijuu)
  • Sekoita koko sörsseliä pitkin poikin tätä valmistusprosessia
  • Hienonna chili, valkosipuli, punasipuli ja korianteri astiaan lohen sekaan (muista sörkkiä silmääsi chilin käsittelyn jälkeen)
  • Anna maustua noin 20 minuuttia jääkaapissa

ceviche

Ja AVOT! Se on hänessä. Voitkin sitten hyvässä seurassa silmä chilistä punoittaen nauttia erinomaista ruokaa ja miettiä, että kypsyikö se kala nyt aivan varmasti tarpeeksi limen mehusta. Suosittelen ostamaan nachoja kylkeen, koska tuo combo on ainakin omalla kohdalla osoittautunut voittamattomaksi!

 

Eli siinäpä se! Nautinnollisia ruokahetkiä!

 

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Hyviä hiilihydraatteja

su 24.2.2019

Näitä ruokapostauksia pyydetään nyt niin paljon, että päätin… Lue koko kirjoitus

Sitä parempaa pastaa:…

su 4.11.2018

Syksy edustaa yleisurheilussa uuden alkua. Kesän kisat ovat ohi ja… Lue koko kirjoitus

Helppo ja nopea…

ti 21.8.2018

Meikäläinen on tässä viime vuosina alkanut enemmän ja enemmän… Lue koko kirjoitus

Kuinka keskittyä omaan juttuun?

Hyvinvointi | sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Itse asiassa parempi otsikko olisi: Kuinka olla välittämättä muiden tekemisistä ja keskittyä siihen omaan juttuun? Tosin tuollainen sanahirviö olisi postauksen kuolema, joten tällä lyhyemmällä otsikolla mennään.

Uskokaa tai älkää, mutta nämä elämässä kertyneet kilometrit ovat jotain opettaneet. Yksi tärkeimpiä näistä taidoista on omaan juttuun keskittyminen. No OK kortit pöydälle; tässäkin huomaa ”hyvä päivä, huono päivä” ilmiötä. Elämän ollessa yhtä loistavaa hiuspäivää, finnitöntä naamaa, hyvin sujuvia treenejä, ihania ystäviä ja onnistuneita projekteja, niin omaan juttuun keskittyminen on suurinpiirtein yhtä vaivatonta kuin netissä mielipahan aiheuttaminen; äärettömän helppoa. Ei ne muiden tekemiset saati naamat v***ta. Harvemmin myöskään näinä päivinä kyseenalaistaa omaa elämää ja valintoja. Aamuina, jolloin akillesjänteeseen sattuu, naama on täynnä finnejä, takapuolessa on selluliittia, lintu p*skantaa silmään, ystävät hulluja, elektroniikka pettää, treenit eivät suju ja yksikään yritys ei ole kiinnostunut yhteistyöstä, niin saattaanee yksi jos toinen epäilyksen siemen takaraviossa alkaa nostaa päätään. Tähän päälle muutamat huonosti menneet treffit ja muiden ”Ai että elämä on ihanaa, mä oon niin onnellinen ja jee jee” somepäivitykset, niin se ohimolla oleva verisuoni menee vaarallisen lähelle Tšernobyliä. Tai vaihtoehtoisesti alahuuli alkaa väpättää.

kuinkakeskittyäomaanjuttuun

Ei varmaan tule yllätyksenä, että allekirjoittaneen”oma juttu” on yleisurheilu. Valehtelisin jos väittäisin sen olevan yhtä juhlaa ja selkeitä tavoitteita aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Etenkin tämän akillesjänteen myötä olen alkanut olemaan tarkka sen suhteen, ketä haluan omaan ”hyvän mielen ja tekemisen meiningin” kuplaani. Pyrin aktiivisesti tekemään töitä tämän kuplan eteen; luon sellaisen ja en anna kenenkään tai minkään rikkoa sitä.

Mutta miten se onnistuu ihan käytännössä?

1. Tee valinta

Tästä kaikki alkaa. Tee tietoinen päätös siitä, mikä on sinun juttu tai tavoite. Oli se sitten työ, perhe, urheilu, yrittäjyys tai mikä tahansa. Valinta on kuitenkin tehtävä ja sen yhteydessä tavoite. Olen nähnyt monta ihmistä, ketkä eivät saa oikein mitään aikaiseksi. Ideoita ja unelmia on, mutta juuri mitään ei tapahdu. Ongelmana tuntuu olevan, että he eivät ole tehneet valintaa sen suhteen, mitä oikeasti haluavat saavuttaa tai tehdä. On paljon ideoita ja ajatuksia, mutta mitään kohti ei tosissaan lähdetä. Telakalla ollessani pohdin useampaan kertaan, että onko tässä hommassa mitään järkeä. Jälleen yksi vuosi meni suurin piirtein yhtä mallikkaasti kuin asfaltilla lumilautailu. Mietitytti, että kannattaako tätä jatkaa vai olisiko muiden unelmien ja tavoitteiden aika? Tulin kuitenkin (jälleen kerran) siihen tuloskeen, että haluan jatkaa. Urheilukorttia ei ole katsottu loppuun. Sitä paitsi olisi hullua antaa nyt olla, kun kesällä olin elämäni kunnossa, vaikka kisat loppuivat lyhyeen.

2. Tee suunnitelma

Leikkauksen jälkeen (ja pari kuukautta sitä ennen) oli todella vaikea treenata, koska ei ollut ohjelmaa. Treenasin kyllä, mutta siitä puutui se ”jokin”. Hommat tuntuivat pelleilyltä, kun kunnon suunitelma puuttui ja motivaatio vaihteli. Tilanne muuttui täysin, kun tein itselleni viikko-ohjelman. Sillä, että suunnittelin treenit ja kirjoitin ne ylös, oli valtava vaikutus. Nyt kun asiat alkavat normalisoitua ja jalka kestää, niin treeniohjelmaa on suunniteltu yhdessä valmentajien kanssa. Tämä on auttanut ennestään motivaatioon, jaksamiseen ja yleensäkin sen oman ”kuplan” luomiseen. Suunnitelman tekeminen sen oman valinnan ja tavoitteiden tueksi on todella tärkeää.

3. Luo arkeen rutiineja

RUTIINIT! Ne ovat jaksamisen ja aikaansaamisen kannalta yhtä tärkeitä kuin alkoholin liikakulutus katastrofaalisisssa firman pikkujouluissa; oleellinen osa lopputuloksen saavuttamisessa. Alkuun rutiineja voi olla haastava luoda, mutta pikku hiljaa, kun jaksaa painaa (välillä väkisin vääntämällä) ne alkavat rutinoitua. Itsellä oli kesän jälkeen haastavaa saada rytmiä arkeen. Päätin jossain kohtaa, että nyt riittää! Rytmin on oltava vakio ja aloin väkisin heräämään aamulla. Muutamana aamuna kirosin itseni alimpaan helvettiin, kun silmät sementissä kävelin ovenkarmeja päin. Onnekseni muutos puri nopeasti ja viikossa sisäinen kello oli siirretty oikeaan rytmiin. Nyt arjessa alkaa olla jo todella monta rutiinia, jotka kaikki tukevat tavoitteita.

Joskus aamut ei vaan lähde.

Joskus aamut ei vaan lähde.

4. Älä seuraa liikaa, mitä muut tekevät

Lopeta kyyläily. Ellet ole mummo kenen päivän kohokohta ja elämän tehtävä on kytätä, mitä naapurit sisäpihalla tekevät. Tämä (kyyläily, ei mummot) tuli omalle kohdalle oleelliseksi nyt, kun jalka on ollut hajalla. Tuntuu, että kaikki muut tekevät enemmän ja paremmin. Kaikki juoksevat, treenaavat hulluna ja rikkovat ennätyksiä. Itsellä ainoa ennätys, mikä on rikkoutunut, on kuntopyörän satulasta aiheutuneiden hiertymien määrä pakaroiden välissä. Joka viikko tämä luku kasvaa. Sosiaalinen media on oleellinen osa tätä kyyläyskulttuuria. Siellä on helppo syynätä muiden tekemisiä ja pohtia, että itse ei tee tarpeeksi tai etene yhtä vauhdilla. Myös ihmisten vaikutus itseen vaihtelee somessa suuresti. Osa antaa energiaa ja inspiroi ja osan naama (ilman edes sen suurempaa syytä) ottaa niin paljon päähän, että etuhampaista on jäljellä enää nysät kaiken kiristelyn seurauksena. Tätä jälkimmäistä ryhmää ei voi aina poistaa. Onneksi sosiaalisen median kanavat ovat ymmärtäneet tämän efektin ja monessa kanavassa tilejä voi hiljentää tai piilottaa. Facebookissa on ”Älä seuraa” nappi jolloin pysyt henkilön kaverina, mutta et näe hänen julkaisujaan ja Instagramissa on vastaava ”Mykistä” nappula. Joskus niitä kannattaa painaa.

5. Rakenna somestasi mukava paikka

Siis sellainen some, missä seuraat tyyppejä, ketkä tuovat hyvää fiilistä, energiaa, inspiroivat ja tukevat kuplaasi. Esimerkki omasta elämästä: Minulla on massiivinen kuume päästä Balille surffaamaan. No se ei nyt ihan tätä omaa urheilua tue. ”Loma-aika” meni jo, joten jos sinne menisin, niin se väistämättä kusisi urheilun pussiin. Seuraan paljon Bali fiilistely -tilejä Instagramissa, joten ratkaisu oli, että lopetin osan tileistä seuraamisen. Miksi? Koska haluan sen urheilukuplan ja turha tässä on avata arkkua nimeltä: Mä voisin muuttaa Balille surffaan ja tekeen etänä töitä ja elää sellasta kunnon ”digital nomad” unelma elämää. Juu ei. Nyt urheillaan.

6. Hanki oikeita tyyppejä ympärillesi

Ei hitsit elämä on niin masentavaa ja harmaata. Mä en jaksa. Kun MULLA on kaikki niin huonosti ja kaikki sortaa ja kiusaa. Miksi mä en vaan saa kaikkea haluamaani tekemättä mitään. Ootko sä nyt ihan varma, että toi urheilu on fiksua. Kyllä sun kannatais mennä vaikka normaaliin työelämään.” Oh hell no! Olen aina naureskellut, kun ihmiset puhuvat henkilöistä ketkä ovat vaikeita tai pilaavat ilmapiiriä. Niin sanottuja toxic people tyyppejä. Kyllä näitä vaan on. Tein päätöksen, että oma aikani on pyhää ja ennen kaikkea se on rajallista. Siksi aikaa (saati energiaa) ei kannata viettää henkilöiden kanssa, ketkä levittävät negatiivisuutta, tuovat stressiä tai turhaa draamaa arkeen. Urheilussa hyvä tiimi on todella tärkeä osa kokonaisuutta: oikea valmentaja, kuka vie sinua eteenpäin ja välittää, osaavat huoltojoukot, treenikaverit, ketkä motivoivat, hyvät yhteistyökumppanit, ystävät ketkä ymmärtävät ja mahdollinen puoliso, joka tukee tekemistäsi. Oikeista tyypeistä rakentuva tiimi saattaa olla vaikea saada ja se vaatii työtä, mutta se kannattaa ja pitää tehdä. Itseasiassa kaverini Rosanna kirjoitti tästä hyvän postauksen, mikä kannattaa tsekata.

7. Mix it up

Olen kilpaurheillut 17 vuotta. Osaamista on paljon ja vaikka aina voi oppia lisää, niin mitään mullistavaa ei tässä vaiheessa enää tule. Siksi on mielelle ja kropalle tärkeää välillä sekoittaa pakkaa. Oli kyse treenikavereista, uusista lajeista, harjoitteista, valmennuksesta, ruuasta tai ihan vaan arjesta. Rakastan urheilijan arkea, missä kaikki pyörii treenin, syömisen ja nukkumisen ympärillä. Samaan aikaan ole myös nopeasti kyllästyvää ja spontaaniutta tarvitseva tyyppi (ymmärrän ristiriidan sanomisissani). Tämä dilemma on ratkaistu tekemällä pieniä juttuja: välillä kokeiluun tulee uusia lajeja, joskus syön roskaruokaa, teen muiden kanssa treenejä mahdollisuuksien mukaan, käyn ulkona kavereiden kanssa kokeilemassa uusia juttuja tai tsekkaamassa tapahtumia ja leireillä yritän nähdä myös maata, missä ollaan. Pieniä juttuja, joilla on iso vaikutus. Osittain oma työni ja sosiaalinen media on osa tätä ”mix it up” ajatelua. Täällä on mahdollista tehdä ihan uusia juttuja ja kehittyä eri tavalla kuin urheilussa. Ja se auttaa jaksamista tuomalla uusia tuulia.

Mixin it up.

Mixin it up.

Eli yhteenvedoksi:

1. Valinta

2. Suunnitelma

3. Luo rutiinit arkeen

4. Älä välitä muista

5. Luo somesta valintaa tukeva paikka

6. Hanki oikeat ihmiset ympärillesi

7. Mix it up

Välillä on haastavaa luoda (ja pitää) hyvän fiiliksen kupla, kun maailman meno on paljolti sitä, että liian moni lyö tekohymyn ja filtterin elämänsä päälle. Unohtamatta, että edelleen osalla tuntuu olevan ajatus (mikä myös itsellä ajoittain nostaa päätään) että jokin tietty polku, ura tai elämä on ”oikeampi” kuin toinen. Ei asia ole näin. Meillä on palttia rallaa 80 vuotta tässä maailmassa, joten se aika kannattaa käyttää juuri sillä tavalla kuin itse oikeasti haluaa.

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Leireilyä ja…

ti 19.3.2019

Pitäisiköhän tässä vaiheessa elämää olla yksilönä jo sen… Lue koko kirjoitus

Hyviä hiilihydraatteja

su 24.2.2019

Näitä ruokapostauksia pyydetään nyt niin paljon, että päätin… Lue koko kirjoitus

Vihdoinkin ammattiurheilija

to 14.2.2019

Postaus tehty yhteistyössä Stadiumin kanssa. Voi kuulkaas! Hyvinkin… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus