Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Syötkö liikaa proteiinia?

Ruoka | torstai 5. syyskuuta 2019

Proteiinipuuro, proteiinisuklaa, proteiinirahka, proteiinijuoma ja ihan oikeasti, meikäläinen näki jopa proteiiniveden. Siis VEDEN, missä on lisättyä proteiinia. Voi varmaan huoletta sanoa, että tämä proteiinin syömiseen kannustaminen on ihan hiiren verran lähtenyt lapasesta. Jopa niin paljon, että Suomessa on Helsingin sanomien mukaan suurempi ongelma nykyään proteiinin liiallinen tankkaus. Ja tässä omallakin kohdalla on ollut haasteita.

Tässä yritetään olla kiljumatta, kun edessä on unelmien aamupala.

Itselläni on muutama kikka ruokavaliossa, joita viilaamalla olen saanut rasvaa hyvin palamaan hetkinä, kun tuntuu että rasva on kiinnittynyt kroppaan samanlaisella intensiteetillä, millä aamupuuron jämät kiinnittyvät kulhoon. Aikoinaan yksi näistä asioista oli gluteeniton ruokavalio, mistä vuosia sitten kirjoittelinkin. Tulokset näkyivät sekä peilissä, että parempana vatsan ja suoliston toimintana ja erinäisten hengitysoireiden katoamisena. Toinen omaa hyvinvointia selkeästi lisännyt asia on proteiinin (ja sen lähteiden) tarkistuttaminen.

 

Palttia rallaa vuosi sitten tuntui, että rasvat ja paino eivät mene alaspäin, vaikka ruokavalion suhteen olen kohtalaisen tarkka (karkkipäivä sinne sun tänne on tosin aina tervetullut). Toki rasvaprosentti itsellä oli joka tapauksessa kohtuu alhainen, mutta koska urheilu, niin siellä mennään välillä vähän ääripäässä näiden asioiden suhteen.

 

Päätin ottaa ihan asiakseni tutkia, että mikähän meininki on ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Ennen kaikkea halusin varmistua, että kokonaiskalorit kuitenkin ovat suhteellisen lähellä kulutusta, että palautuminen ei kärsi. Koska tärkeintä kaikessa on treeneissä jaksaminen ja se palautuminen. Netistä löytyi todella hyvä ilmainen appi nimeltä FatSecret (toki nimi ei ehkä mikään mieltä nostattavin ole) mikä valikoitui käyttöön ja mitä pari kaveriakin on käyttänyt. Suosittelen kokeilemaan, jos on tarvetta tai halua ruokapäiväkirjaa pitää.

 

Ja tässä kohtaa, kuten ehkä nokkelimmat ihan otsikosta arvasivat, niin allekirjoittaneella oli selkeä ongelma; söin liikaa proteiinia. Proteiinia tuli liikaa siitäkin huolimatta, että en syönyt lainkaan lihaa. Tässä kohtaa voinkin sanoa, että sitä on turha pelätä, että proteiinia tulisi liian vähän, jos lihan jättää pois. Ei muuten todellakaan ole mikään Amerikan temppu saada tarpeeksi proteiinia, jos kananmunia, maitotuotteita ja kalaa edelleen syöt.

Kasvisperäisiä runsasproteiinisia tuotteita on nykyään paljon. Tässä menossa yhteistyökumppanin Palmuston kikhernepasta, joka sisältää 22% proteiinia.

Tämä sisäinen proteiinia rakastava gepardi on ennenkin ollut ongelma. Muistan junnuna, kun maajoukkueleireillä (silloin vielä täysin lihansyöjänä) tehtiin ruokapäiväkirjoja ja sama ongelma nousi esiin sielläkin. Toki silloin söin todella paljon liikaa proteiinia, kun ruokavalio ei ollut kasvispainotteinen. Nykyään tiedän, että etenkin punainen liha vetää aika hyvin suoliston tukkoon, etenkin jos yhtään suurempia määriä sitä tulee syötyä.

 

Lihaskasvua saavutetaan 0.8 – 1.8g per painokilo lähde*, mutta hieman tuon yli meneminen voi myös olla perusteltua, koska proteiinit pitävät kohtalaisen hyvin kylläisenä. Toki jos unelma on Bull Mentula, niin sitten mennään vielä suuremmissa lukemissa. Kokonaisruokavaliossa vähän tilanteesta riippuen proteiinista tulisi koostua 20-30% ruokavaliosta. Ja mitä tapahtuukaan jos proteiinia alkaa tulla liikaa? Se muutetaan siksi, millaiseksi mikä tahansa ylimääräinen energia muutetaan: rasvaksi kroppaan. Omassa tapauksessa olen huomannut, että siinä kohtaa, kun ruokavaliosta noin 25% on proteiinia, rasvat eivät enää laske. Itselle riittää, että proteiinia tulee noin 1g per painokilo ja lihas pysyy silti hyvin. Tulee jopa vähän lisää. Toki kroppani on hiilarityyppi, joten tämäkin vaikuttaa asiaan ja siihen, kuinka hyvin kroppa mitäkin energiana käyttää.

 

Jokainen meistä on yksilö ja ruokavaliossa ja hyvinvoinnissa yleensäkin kannattaa pyrkiä löytämään ne itselle sopivat tyylit. Ja rentous. Omalla kohdalla tuntuu, että nyt ruokavalion suhteen alkaa olla löytynyt ne linjat, mitkä toimivat. Sitten, kun ne linjat löytyvät ja kroppa voi hyvin, niin ruokavalion suhteen ei tarvitse edes super tarkka olla. Suklaa tai jäätelö siellä sun täällä ei tunnu yhtään missään, jos suurin osa ajasta kuitenkin hommat hoidetaan hyvin ja elimistö toimii.

 

Vaikka noin niinkuin yleisesti oma motto on ”Mieluummin överige kun averige” niin ruokavalion suhteen usein kohtuus on se juttu!

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Kulutus treenipäivä vs…

su 12.5.2019

En tiedä onko ruudun sillä puolella tämän kanssa ongelmia, mutta… Lue koko kirjoitus

Terveellinen välipala…

ma 22.4.2019

Terveellinen välipala! Ai että! En tiedä onko ruudun toisella… Lue koko kirjoitus

Hyviä hiilihydraatteja

su 24.2.2019

Näitä ruokapostauksia pyydetään nyt niin paljon, että päätin… Lue koko kirjoitus

Urheilija vaikuta

Kolumni | torstai 29. elokuuta 2019

Postaus yhteistyössä Stadiumin kanssa.

Nyt on vaihteeksi yksi sellaisista postauksista, jonka toivon monen lukevan. Olen myös tietoinen, että ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt, joten yritän pitää tekstin lyhyenä ja värikkäänä. Toki aihe on tiukempi kuin Suomen valtion budjetti, joten saa nähdä kuinka onnistun. Kehotukseni on jokaiselle urheilijalle suunnattu: vaikuta.

Hymyilyttää, kun takana on jo yli puoli vuotta Stadiumin ambassadorina. Toppi, trikoot ja pullo Socilta.

Toivon mukaan sen syvällisemmin ei tarvitse avata, miksi vaikuttaminen tänä päivänä olisi tärkeää. Toki käyn tämän silti läpi. Asiat eivät muutu ja epäkohdat poistu, jos niistä ei puhuta tai niitä ei tuoda esille. Suomi sattuu olemaan maa, jossa tiettyyn pisteeseen asti urheilijoita (suurinpiirtein siihen asti, kunnes he raivaavat hiellä ja vuosien työllä tiensä olympialaisiin, jolloin heistä tuleekin kisaturisteja) arvostetaan. Etenkin menestyneet urheilijat kantavat ikuisesti sankarin ja idolin viittaa monien sydämissä. Menestyneitä urheilijoita arvostetaan jopa niin paljon, että fanit katsovat idoliensa vakaviakin rikostuomioita sormien lävitse.

 

Onneksi vaikuttaa voi jokainen. Tasostaan riippumatta. Tässä omalla sohvalla tyynyyn painaumaa tekevä on yksi esimerkki. Omilla kirjoituksillani on ollut melko suuri vaikutusarvo (itsenikin yllättänyt), vaikka Suomen ykkönen en lajissani ole aikuisena koskaan ollut. Vuosien saatossa lukijoita teksteilläni on ollut muutama miljoona ja melkein jokaisessa suuremmassa mediassa on tekstejäni ja nostamiani epäkohtia tuotu esiin.

Tämä kantaaottava ja selkeät arvot omaava tekemiseni onkin yksi suuri syy, miksi yritykset ovat tahtoneet tehdä yhteistyötä allekirjoittaneen kanssa. Yksi tärkeä arvo itselle on ihmisten kannustaminen liikkumaan. Samainen arvo on myös Stadiumilla.

Tänä vuonna upea esimerkki urheilijasta, kuka käytti mahdollisuuttaan vaikuttaa asioihin (ja joka nousi omien sankarieni listalle) on Riku Riski. Hän ei suostunut menemään Quatariin maajoukkueleirille eettisistä syistä. Hän kertoi tämän avoimesti ja sai ulostulostaan melkoisen mediahuomion jopa kansainvälisesti. Ja näin myös ihmisoikeusongelmat Lähi-Idässä saivat huomiota mediassa. Mitä tapahtuisikaan, jos Messi tai Ronaldo ilmoittaisi ettei suostu tulemaan samasta syystä MM-kisoihin?

 

Moni ajattelee, että ei halua vaikuttaa, koska se saattaa altistaa kritiikin alle. Tosiaalta eikö jo urheileminen itsessään altista sinua kritiikin (ajoittain kohtuuttoman kovan sellaisen) alle? Toiset sanovat, että eivät halua ottaa vaikuttajan roolia. Tosin jokainen ulostulo on jokatapauksessa vaikuttamista. Lisäksi jokainen yhteistyökumppanisi kertoo arvoistasi ja toisaalta yritysten valinnat yhteistyöurheilijoista, kertoo yrityksen omista arvoista. Tämäkin on vaikuttamista.

Jo Stadiumin kanssa sopparivaiheessa sanoin, että tahdon ehdottomasti promota heidän silloin vasta tuloillaan olevaa ReRun-linjaa ja Supporting earth -merkin tuotteita. Eli tuoda esille tuotteita, mitkä ovat valmistettu pääasiassa kierrätysmateriaaleista. Esimerkkinä muun muassa tämä urheilutoppi.

Nykyään, kun sosiaalinen media on monella urheilijalla merkittävä työkalu tulojen hankintaan, jo jokainen postaus on tavalla tai toisella vaikuttamista. Jokainen jaettu ale-koodi kuulokkeisiin tai vaatteisiin on kannustus ihmisiä ostamaan eli vaikutat heihin. Jokainen mainos ripsistä, kynsienhoidosta, hiuksien laittamisesta ja kulmakarvoista kannustaa ihmisiä keskittymään ulkonäköön ja sen huollitteluun eli vaikutat heihin. Jokainen poseeraus uusien vaatteiden, autojen, kenkien, kodin tavaroiden ja lisäravinteiden kanssa on vaikuttamista. Niillä on vaikutusarvoa, ne luovat kuvaa sinusta, tuovat arvojasi esille faneillesi, ystävillesi, yleisöllesi eli siis kaikille seuraajillesi.

 

Myös vaikuttamisen mahdollisuuden käyttämättömyys on vaikuttamista.

 

Toisin sanoen kaikki tekeminen, päivittäminen ja toisaalta se tekemättömyys on tavalla tai toisella vaikuttamista ja omien arvojen jakamista.

 

En sano, että nyt jokaisen tulisi nousta parrikadeille ja alkaa suu vaahdossa keskittymään epäkohtien ja omien arvojen esille tuomiseen. Kannustan kuitenkin jokaista kysymään itseltään: voisiko kulutukseen kannustamisen, tuotteiden mainostamisen, ulkonäön ehostamiseen keskittymisen ja yritysten promoamisen joukossa olla paikka, missä käyttäisi hetkisen mahdollisuuttaan tuoda esille jotain aidosti merkityksellistä asiaa?

 

Vaikutukset voisivat olla aika isoja.

2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Kaksi viikkoa ilman…

su 1.12.2019

Tämä sunnuntaiaamu yhteistyössä Slurp tilauskahvin kera, tuntuu… Lue koko kirjoitus

Saako ekohippi lentää?

to 3.10.2019

Ilmastoahdistus. Se on saapunut omaan arkeen ja on erittäin… Lue koko kirjoitus

Voisitko jo lopettaa…

su 28.7.2019

Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitus

Alkuhuumaa ja isoja kysymyksiä

Arki | keskiviikko 21. elokuuta 2019

On se vain sanottava, että deittailu parinkympin hujakoilla poikkeaa massiivisesti tästä 30 hujakoilla tapahtuvasta toiminnasta. Poikkeuksen luovat… noh… melkein kaikki. Keskustelunaiheet ovat erilaisia, etenemistahti asioissa nopeampi ja ihan ne toivelistat sitä pysyvää jääkaapin jakajaa metsästäessä saattavat hivenen muuttua iän mukana. Jo mahdollisen pariutumisen alkuvaiheessa mennään kysymyksiin ja aiheisiin, jotka vievät heikompimahaiset paniikkikohtauksen saattelemana ensiapuun.

Mitähän sitä uskalataisi seuraavaksi kysyä?

Kun siellä ravintolapöydän vastakkaisilla puolilla muikuilet sitä toista osapuolta ujosti hymyillen perhosten samalla mahanpohjassa lepattaen, niin ne perhoset voivat hyvinkin nopeasti vaihtua ihan muihin tuntemuksiin, kun pöydälle lyödään kysymyksiä kuten: ”Mitä olet hakemassa? Haluatko naimisiin? Olisiko intressejä lisääntymisen harjoittelun lisäksi ihan oikeasti lisääntyä? Millaisia unelmia, haaveita ja toiveita sinulla on elämässä? Minkäslainen aikataulu tälle kaikelle on?” Ja kappas vain ne kotiloista juuri kuoriutuvat perhoset katoavat yhtä vauhdikkaasti kuin ilmaiset ämpärit kaupasta. Tai ainakin osalla käy näin.

 

Onnekseni allekirjoittanut välttyi suuremmilta paniikkikohtauksilta, kun näitä kuukausia sitten kolmansien treffien kohdalla alettiin tiedustella. Omat vatsanpohjaperhoset pääsivät kehittymään ihan sinne vaaleanpunaisiksi pilvilinnoiksi ja yksisarvisiksi asti, vaikka alussa kysymykset hivenen saivat pershien virtaamaan.

Tässäkin pershikoillaam, mutta ihan eri syistä

Tosin viime aikoina tämä samainen hiki on alkanut ikävä kyllä virtaamaan uudestaan tuohon vaaleanpunaisia sydämiä, pilvilinnoja ja yksisarvisia täynnä olevaan pääkoppaan. Tämän hikoilun on aiheuttanut niinkin antikliimaksinen aihe kuin biologinen kello. Kello nimeltä: olet ikävä kyllä nainen ja koska nallekarkit eivät mene tasan niin jos niitä lapsia haluaa, niin niihin kondomeihin olisi hyvä niitä reikiä alkaa tekemään, koska ikävä kyllä vääjäämätöntä hedelmättömyyttä kohti hitaasti, mutta varmasti ollaan menossa. Hyi. Tämä ajatus taas sai alkunsa, kun olin hedelmällisyystesteissä. (Pitkä tarina, ei todellakaan ole tarkoitus nyt lisääntyä, mutta oli mahdollisuus käydä testeissä ilmaiseksi ja tietenkin tuloksia rakastava urheilijaminä halusi tässäkin asiassa tietää sijoitukset taulukossa.)

 

Noh tuolla testeissä käyminen avasi aivan uudella tasolla tämän aiheen ”lisääntyminen”, mikä on vuorostaan avannut aivan uusia matopurkkeja tässä pandoran jo valmiiksi ahdistavassa lippaassa. Aiheita kuten: ”No mitäs sitten tän urheilun kanssa tapahtuu?” Ei siinä mitään varmaan se lisäkilo tai kaksi vielä voi mennä, mutta sanotaanko, että jopa omalla notkeudella 8kk raskausmahan kera telineisiin asettuminen kuulostaa melkoiselta tempulta. Puhumattakaan niistä aitojen ylittämisestä. Tähän kun lisätään tuo jo ”Lapsia, ei kiitos!” postauksessa hehkuttamani p***een repeäminen, niin on sitä varmaan hyväksyttävä, että urheilu ottaa melkoista hittiä (ellei lopullisen naulan arkkuun) jos niitä reikiä alkaa noihin Sultaneihin tökkiä.

 

Tässä onkin syntynyt kysymysten lumipalloefekti, mikä ei näytä hidastuvan. Mitenkäs sitten se rahallinen puoli? Mitä nyt olen ymmärtänyt, niin lapsien tekeminen ei ihan täysin ilmaista ole. Kyllä olen myös yrittäjä ja elän somellani, mutta se nojaa vahvasti tähän urheilu-uraan. Entäpä jos yhteistyökumppanuuksia ei enää tulekaan? Tai mitään muitakaan projekteja tai töitä? Pitääkö tuonne jo valmiiksi erikoisia Googlen hakusanoja omaavaan listaani lisätä ”Kuinka opettelen elämään auringonvalolla?”. Tai vielä pahempaa: Miten koulutan kroppa p****tamaan timantteja? No mutta kai sitä voi töihinkin siinä vaiheessa mennä, mutta itse en näe sitä reiluna, että hakisin töitä vaikka tietäsin, että tavoite on jakaantua vuoden tai parin sisään.

 

Btw välihuomiona tätä ajatusoksennusta kirjoittaessa on sanottava, että ne perhoset joista puhuin ovat aikoja sitten kuolleet tuon juuri syntyneen vatsahaavan aiheuttamiin happoihin. Ja kappas vain alkuhuuman kylkeen on tullut tuo toisella a:lla alkava tunne eli ahdistus.

Meikäläisen ilme kun agressiivisesta harjoittelusta huolimatta niitä timantteja ei ole alkanut peräreiästä tippua.

Olisi massiivinen vale, jos sanoisin, että nämä kaikki kysymykset ja ajatukset eivät ahdistaisi. On tuo lisääntyminen (sitten kun sen aika on) jokatapauksessa massiivisen suuri asia, mutta sen kyljessä muuttuu niin monta muutakin asiaa. Toisaalta mitä jos ensi vuosi vihdoinkin olisi urheilussa se onnistumisen vuosi? Mitä sen jälkeen tehdään? Mitä pidemmälle urheilua jatkaa sitä todennäköisemmin lapsia ei tule. Tai ainakin hankinta vaikeutuu huomattavasti, mitä enemmän ikä 30-vuotta ylittää. Toisaalta sanotaan, että ensi vuosi ei hyvin mene ja uralle tulisi aika pistää päätös, niin sekin olisi sen kokoluokan identiteettikriisi, että terapiaa kohti varmasti nokka veisi.

 

Toisin sanoen tapahtui mitä tahansa, niin tässä ollaan parin kolmen vuoden päästä melkoisen suurten muutosten edessä… Jep… kyllä se elämä vaan oli helpompaa siellä parinkympin hujakoilla.

 

En pidä siitä, että postaukset jätetään niin sanotusti ”auki” joten pistetään tämäkin homma poikki jonkin sortin ratkaisevalla päätöksellä. Kaippa se aika näyttää, mitä se sisin haluaa ja mennään nyt vuosi kerrallaan ja yritetään olla ottamatta sen suurempia mahahaavoja asian suhteen. Tai vaihtoehtoisesti pyritään pitää tämä nykyinen mahahaava hallinnassa.

Aamen, kiitos ja näkemiin.

6 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Nauti vielä, kun se…

su 1.3.2020

”Noora nauti.” Tämä on kommentti, mitä kuulin… Lue koko kirjoitus

Vauvakuume on saapunut…

su 12.1.2020

Huh huh vauvakuume…. se on todellinen. Jos joku olisi muutama… Lue koko kirjoitus

Hallikausi starttaa kahden…

ti 7.1.2020

Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

Paras päkki on sixpäkki,…

to 27.3.2014

Ihan alkuun sanottava, jos kiinnostaa saada vähän erilaisia… Lue koko kirjoitus